Kamppailuleijonat Club Ry. on perinteinen helsinkiläinen salibandyseura, jonka miesten "edustusjoukkue" pelaa tällä hetkellä 4. divisioonassa. Seuralla on lisäksi naisjoukkue joka pelaa 2. divisioonaa. Kamppailuleijonilla on ollut myös juniorijoukkue, mutta toiminta on tällä hetkellä vähäisten valmennusresurssien takia jäissä. Ikämiessarjoihin osallistuminen toteutunee ihan lähivuosina kun miesjoukkueen pelaajarunko alkaa olla liian iäkäs näkemään nopeasti liikkuvaa palloa

Helsingin Pikku-Huopalahdessa toimintansa aloittaneen Kamppailuleijonat Club Ry:n juuret eivät kuitenkaan ole salibandyssa, vaan seura on alunperin perustettu kamppailulajeja ajatellen. Alkuaikoina seurassa harrastettiin lisäksi myös hieman eksoottisimpiakin lajeja, kuten esimerkiksi saappaanheittoa. Salibandy tuli mukaan kuvioihin 1997,kun muutamat valveutuneet kaverit alkoivat sähläillä seuran sunnuntaivuoroilla. Aika pian maalitolppien kolistelu ja järjetön juoksentelu pallon perässä ympäri kenttää alkoi tuntua mielekkäämmältä kuin "kurkipotkun" harjoittelu nihkeällä tatamilla. Oli helppoa aloittaa lajin harrastaminen jo valmiissa seurassa. Salivuoro löytyi Haagan paloaseman jumppasalista. Ei aikaakaan kun innokkaita pelimiehiä löytyi kaveriporukasta lisää ja ei muuta kuin sarjaan mukaan. Salibandyliiton alaiset pelit aloitettiin 6-divarista syksyllä 1998. Treenivuoro saatiin Meilahdesta, Campocenterin hallista, jolle jo vuosia sitten vakiintui lempinimi "luola".

1999-2000: Joukkue nostettiin liiton toimesta 5-divariin. Häikäisevien peliesitysten lisäksi sarjanousuun tosin oli vaikuttamassa myös muita kuin urheilullisia tekijöitä, 5-divariin kaivattiin yksinkertaisesti lisää joukkueita. Ratkaisuaan liitto ei luonnollisesti ole joutunut katumaan. Amatöörimäinen puuhastelu seurassa loppui siihen paikkaan ja harjoitusmäärät päätettiin välittömästi tuplata hankkimalla toinen viikottainen treenivuoro Myllypuron Liikuntamyllyn liukkaalta parketilta.

2000-2001: Jatkettiin edelleen pelejä 5-divarissa ja hyvällä menestyksellä. KL Club sijoittui omassa lohkossaan kakkoseksi ja menestyksellisten karsintapelien päätteeksi nousimme kaudeksi 2001-2002 4-divariin. Kausi per sarjaso tahti alkoi jo häikäistä. Hätäisimmät ehtivät jo miettiä, mistä saadaan sponsorit sm-liiga kaudelle 2005-2006.

2001-2002: Kamppailuleijonien pelaajaagentit tekivät kesän siirtomarkkinoilla vakuuttavaa jälkeä ja joukkueeseen saatiinkin houkuteltua nippu kovia pelimiehiä. Kauden vanhetessa nimivahva leijonajoukkue osoittautui kuitenkin alistuneeksi ja hajanaiseksi lammaslaumaksi.Joukkuepeliä ei saatu hitsautumaan minkäänlaiseen kuosiin ja vaisu menestys raastoi joukkuehenkeä. Kausi päättyi katkerasti. Putoaminen takaisin 5-divisioonaan oli tosiasia.

2002-2003: Vahingosta sentään viisastuttiin ja sisuuntunut joukkue teki 2002-2003 sen mitä laaja kannattajakunta (pari vaimoa ja labradorinnoutaja) siltä odotti.Loppukauden rämpimisestä huolimatta lohkovoitto saavutettiin ja tie 4.divisioonaan oli taas aurattu auki.

2003-2004: Kauden strategiat lyötiin lukkoon leppeän merituulen säestyksellä Viking Cinderellan kannella.Jotain pientä taktiikassa kuitenkin meni pieleen ja Kamppailuleijonille valitettavan tuttu hissiliike tuli jälleen kerran tutuksi. 4-divari osoittautui tällakin kerralla liian kovaksi leijonalaumalle ja kausi päättyi pettymykseen, 5-divari kutsui jälleen. Kauteen 2003-2004 päättyi samalla myös muutama ansiokas peliura, kun ainoa alkuperäisleijona ja joukkueen pelaajavalmentaja Kari Huhtaoja sekä takalinjojen luottopuolustaja Marko Mononen ripustivat ainakin toistaiseksi mailansa narikkaan.

2004-2005: Kausi oli Kamppailuleijonien näytöstä.Harvassa ottelussa tyydyttiin vähempään kuin 10 maaliin, eikä ollut syytä tyytyäkään. Vain harvoin pääsi vastustaja hiipimään kenttäpuoliskollemme ja jos pääsi niin hyvin nopeasti painui nöyränä takaisin omaan puolustusmuodostelmaansa. Joukkue pelasi koko kauden täysin väärässä sarjassa kaikenkarvaisten työpaikkaporukoiden kanssa. Ansaittu lohkovoitto ja nousu sarjaporrasta ylemmäksi 4.divisioonaan. Jälleen kerran

2005-2006: Kausi alkoi pelonsekaisissa tunnelmissa. Muutama uusi pelimies oli saatu haalittua, eikä lähtijöitäkään kovin monta ollut. Silti nähtiin kauhukuvia, liikkuisiko hissi tänäkin vuonna alaspäin, niin kuin kaikilla edellisillä nelosdivarikausilla. Ja vaikeaksi kausi muodostuikin, loukkaantumisia, täpäriä tappioita, finanssihuolia ja logistiikkaongelmia. Mutta leijona on häikäilemätön petoeläin jonka sydän sykkii vahvana. Pari viimeistä turnausta pelattiin selkä suorana ja tinkimättömällä asenteella. Ensimmäistä kertaa Kamppailuleijonien historiassa neloseen noustiin ja siellä myös pysyttiin. Historian lehdet havisivat kauden aikana toisellakin tapaa. Leijonien tavaramerkiksi muodostuneet oranssit paidat vaihtuivat linjakkaan nykykenttämuodin mukaisiin valko-mustiin paitoihin. Ja ensimmäistä kertaa seurahistoriassa, kentällä ei nähty yksiäkään hawaiji-shorteja tai salihousuja vaan joukkue pelasi täysin yhtenäisessä asustuksessa, uusi uljas logo rinnassaan

2006-2007: Toinen peräkkäinen nelosdivari kausi oli yhtä vuoristorataa, äkkijyrkkine nousuineen ja laskuineen. Kausi avattiin tasaisella, piste tai kaksi per peli mentaliteetilla, kunnes kauden keskivaiheilla upottiin syvään suohon niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Pelejä hävittiin kuin liukuhihnalta ja tippuminen alaspäin alkoi näyttää todennäköiseltä. Monen vahvan persoonan "slaavilainen tempperamentti" kuohui vaikeuksien keskellä, eikä yhteistä säveltä näyttänyt löytyvän. Mutta sieltä jostakin se vanha leijonahenki taas kauden lopulla kaivettiin esiin. Pallot alkoivat taas osua tolppien väliin ja kun apina tippui selästä, olivat lohkon kärkijoukkueetkin vain pahaisia vastaantulijoita. Lohkon voittoon ei sentään venytty, mutta olihan se karsintaottelu kolmosdivariinkin melkoinen yllätys vaikean kauden jälkeen. Pataanhan me toki siinä karsinnassa otettiin, mutta huonommille ei missään tapauksessa hävitty. Vuoden tauon jälkeen oli taas aihetta elvyttää kaudenpäättäjäisristeily perinne...

2007-2008: Kamppailuleijonien vaiherikkaassa historiassa ollaan edetty lokakuuhun 2007. Ainakin miesten salibandyn osalta voitaneen jopa puhua jonkinlaisesta juhlavuodesta. Joukkueen vanhin kaarti saattaa vielä hämärästi muistaa syksyn 1997 jolloin ensimmäiset letkuvartiset ja hauraat "Pro Stickit" pieksettiin turhautuneena Haagan palolaitoksen liikuntasalin puolapuihin. Tuhansia harjoitustunteja, satoja palasiski hakattuja palloja ja kymmeniä nilkka- ja polvitukia myöhemmin olemme päässeet tähän päivään, kolmannen peräkkäisen 4-divisioona kauden kynnykselle. Arvokkaasti ikääntyvä joukkue on uudistanut rivejään kahdella uudella pelaajalla ja lähtee nälkäisenä tavoittelemaan lohkonsa kirkkaimpia sijoituksia...

päivitty 04.10.2007