TURNAUS 2/9 HAKANIEMESSÄ 19.10.2003

Seuraava turnauksemme koitti Hakaniemen tuoreella kentällä. Tällä kertaa oli mahtijoukkueemme valmistautunut tulevaan kunnolla; ylivoimaa oltiin hiottu tuskastumiseen asti, vaparikuvioita oli jankattu ja puhuttu paljon yleisistä kuvioista. Jälkimmäinen yleensä parin promillen kännissä kaveriin nojaten. Eikä kaveri aina edes pelannut kyseistä peliä.

Ensimmäisenä Hakaniemessä vastaan asettui nollakerhoomme kuuluva Olarin Äijät. Heilläkin oli maalierosta päätellen ollut ikäviä kohtaamisia parempien joukkueitten kanssa. Alku oli kuitenkin aika tasaista puurtamista. Kentällä oli paljon tilaa, tilanteita luotiin vastustajan päätyyn kaikkien ketjujen toimesta mutta viimeistely jäi taas jotain vaille. Vastustaja rokottikin sitten kaksien pökien läpi menneellä onnenkantamoisellaan ja johti ensimmäisen erän jälkeen 1-0. Toisen erän alkuun saimmekin sitten näyttävän tasoitusmaalin Veskun passatessa karkin Villelle eikä edes Ville pystynyt siitä paikasta hassaamaan. Pelin ollessa tasan päätti sitten ihmeellinen kapteeninne kaivaa ihmeellisestä temppukassistaan sen ihmeellisen kikka seiskan, jonka suosiollisella avustuksella vastustaja meni sitten jälleen maalin johtoon. Kaikki kikan nähneet, älkää kokeilko sitä kotona. Moni on kuollut yrittäessään. Yleensä pelikavereitten toimesta. Muuutta, eipä hätäillä, veliset. Allekirjoittanut pelasti sittemmin päivänsä hiipimällä ylivoimalla itsensä vapaaseen paikkaan ja tykittämällä tasoituksen JÄLLEEN Veskun namipassista. Siitä alkoikin hurlumhei. Melkein seuraavassa tilanteessa pallon pompatessa (täysin vahingossa) Jurin käteen ja siitä parin lavan kautta maaliin, otti Äijien parikin kaveria länkytyksillään kymppiminuuttiset kakkostensa perään ja pääsimme tahkoamaan ylivoimaa. Ylivoima toimikin iloisesti tässä matsissa. Maaleja tuli ja Äijien selkärangan melkein kuuli murtuvan. Lopulta ylivoimaa pelattiin varmaan puolet matsista ja maaleja tuli iloiseen tahtiin. Juri jatkoi persoonallisten maaliensa tekemistä jättäen liiskaantuneen pallon huomioimatta ja toimittaen sen maaliin. Jokaiselle kentälliselle tuli paljon tärkeitä onnistumisia ja peli oli vapautunutta. Ylivoimaa saatiin treenata paljon ja sekin saatiin jollain tavoin kulkemaan. Peli päättyikin ylivoimaiseen maalieroon 15-3. Vesku oli tässä matsissa tulessa, 2+5 on uusi KL Clubin yhden ottelun piste-ennätys! Myös "kolmos"kentän Mikan ja Jurin kaksi maalia oli iloista katsottavaa.

Seuraava ottelu oli ennakkoon pahempi, Valtti II oli voittanut molemmat edelliset ottelunsa. Peli olikin alusta lähtien todella tasainen, Valtti aloitti maalinteon säkäräkispompulla aikaisessa vaiheessa. Ville tasoitti hienolla vaparisommitelmalla Timen passatessa ilmiömäisesti ja tekipä Ville vielä toisenkin maalin komealla kaukovedolla. Vastustaja sai yhden maalin suhteellisen varman näköisellä pikkuvipillä, ei jäänyt Nipalle juuri sanomista. Juri pisti jälleen panoksensa peliin roikuttamalla pallon reboundista veskarin yli takanurkkaan. Ei kyllä edes uskaltanut kysyä KUINKA hän sen teki. Vesku nekkasi joukkueemme vielä johtoon maalin edestä saatuaan kauniin syötön Timeltä. Tämän jälkeen perisyntimme, vaparitilanteissa puolustaminen iski jälleen. Valtti pamautti helpon näköisestä vaparista selkeältä vetosektorilta pallon kassiin ja peli oli tasan. Ei onnistunut yksinkertainen asia vieläkään. Vaan hyvä oli vetokin. Loppupelissä peli aaltoili puolelta toiselle, siirryttiin kahteen kenttään mutta maaleja ei enää nähty. Tonin kipeä reisikin ärtyi niin, että kovaluinen pakkimme joutui jättämään kentän ennen matsin loppua. Nipa joutui venymään vielä pariin huippupelastukseen että saatiin yksi piste kotiin. Maalien syntyjärjestys jäi pelin tiimellyksessä hieman hämärään, mutta jotenkin näin sen muistan. Mutta kaiken kaikkiaan, kolme pistettä kahdesta pelistä on pistettä vaille täydellinen suoritus ja siihen voidaan olla tyytyväisiä joka jamppa. Oli ilo pelata jälleen kanssanne. Jatketaan samaan malliin.

-Il Capitano #69