TURNAUS 3/9 CAMPO CENTERISSÄ 09.11.2003

Metrossa ne iskevät mahaan. Perhoset. Istun syvään hengittäen penkille ja katson ulos syksyiseen maisemaan, joka vilisee silmien edestä. Puristan mailapussia kädessäni ja maiste len silmät kiinni viimeisimmän turnauksemme pisteitä. Namia. Mutta nyt on uusi turnaus ja uudet vastustajat. Koetan keskittää ajatukseni tulevaan.

Saavun hallille. Jätkät ovat jo lämimässä lapoja lämpimäksi. Näyttää hyvältä. Kun osaisivat vielä vetääkin. Kiskon kamat päälle ja nappaan uudenrouhean mailani käteen. Tunnen energian virtaavan lävitseni kun astun kentälle. Kompastun kengännauhoihini. Se siitä. Kömmin nöyränä lämimään muitten joukkoon. Aikani häröiltyäni tunnen veren virtaavan lihaksissani ja hien puskevan pintaan. Olen valmis.

Matsi alkakoon. Vastaan tulee Hurjat. Olkoon vaan. Kumarrun aloitukseen ja kauhon heti ensimmäisen kotiin päin. Siinä teille. Käännyn pakkeihin päin ja teen hommaani. Peli etenee hyvin. Tilanteita tulee jatkuvasti mutta paikoista ei oikein saada sisälle. Peli on avointa ja kaikki menee hyvin. Täpäriä huteja, vastustajan viime hetken rikkeitä ja hieman huonoa tuuriakin. Lopulta Villen maanuoliainen valuu vastustajan veskarin pökistä sisälle, Time varmistaa vielä tökkäisyllään. Tästä on hyvä lähteä. Vaan niin kuin monesti ennenkin, vastustaja kuittaa seuraavasta vaihdosta. Pakin jaloista ranteella ylänurkkaan ja peli tasoihin. Äh. Vaan ei auta. Tahkoamisemme jatkuu ja paikkoja luodaan. Mika tekee perinteisen kiertonsa ja rokottaa johtomaalin. Hieno homma, on se sitä treenannutkin. Ja Ramelle syöttöpiste! Varmaan jokin virhe, eiköhän se liitossa oikaista. Johtomaalin huumassa onnistun sitten itsekin. Pienehkön härdellin keskeltä onnistun neppaamaan pallon yläseen. Tommi puhuttaa itselleen vielä syöttöpisteen. Kerään isot viitoset ja istun penkille. Hyvä olo hiipii kehoon. Peliä ei ole paljon jäljellä. Vaan niin se taas ylpeys yllättää. Pelaamme selvästi liian pitkän vaihdon ja vastustaja rankaisee 3-2:een. Kylmä rinki kehkeytyy peräreiän ympärille ja kurkkua kuristaa. Ja me kun olemme tässä pelin jäädyttämisessä todella huonoja. Loppuvaiheessa Hurjat ottaa vielä maalivahdin pois ja yrittää tasoitusta. Time on vähällä osua tyhjiin mutta niin on vastustajallakin osuma lähellä..mies vapaana laidassa ja vaihtopenkki huutaa kurkku suorana. Kuin hidastetussa filmissä pallo lipuu vetopaikalle, jamppa vetää mutta ei onneksi saa parasta suoritustaan aikaiseksi. (Tai mistäpä sitä tietää.) Joka tapauksessa, pallo Nipan syliin ja pois. Penkiltä kuuluu syvä huokaus monesta suusta kun loppusummeri soi. Pisteet kotiin. Tärkeät pisteet. Toinen matsi alkamassa. Perinteinen iltamatsin vetelä olo kehossa. Pakko saada veri kiertämään. Sähköä, sähköä. Juoksua. Energiaa. Peli alkaa, vastassa Elukat. Mikä ihme se muuten oikein on näiden nimien kanssa? Elukat, Hurjat, Äijät. Perkele. Sekaisin vain menee. No, aloitukseen. Ja vituiksi menee alusta lähtien. Vastustaja pyörittää peliä alusta alkaen ja meitä viedään kuin märkää rättiä. Ensimmäisen maalin pistävät omasta reboundista sisälle ja toisen nätillä sommitelmalla. Ja lisää tulee. Peli on jo neljä-muna ennen kuin Ville latoo ensimmäisen sisälle. Ensimmäinen erä 5-1 ja peli oli aika huonona. Eikä erätauko tuonut helpotusta. Sama tahti jatkui. Kaksi maalia takkiin vielä ja Nipa otetaan vaihtoon, Timo maalille. Ei helppo paikka Timollekaan. Istun penkillä hikeä valuen ja painan kasvoni käsiin. Voi tuska. Pääsisipä jo pois. Pelin loppu meni samalla kaavalla, vastustaja liikutti palloa tehokkaasti etenkin poikki kentän ja takoi maalit suoraan syötöstä. Ei voinut kuin ihailla. Varsinkaan kun ei ehtinyt katkomaankaan. Ville takoi vielä hattutempun täyteen ja Tommi yhden ylivoimalla, kunniaa heille. Vaan ei ollut apua siitä. Loppulukemat 10-4 ja hatullinen paskaa käteen. Ei ollut hyviä fiiliksiä kotimatkalla. Kylmän suihkun alle seisomaan ja kiroilemaan. Kaksi pistettä tuntui aika surkealta.