TURNAUS 6/9 HAKANIEMEN ARENA CENTERISSÄ 25.1.2004

Mitäpä voisin siitä turnauksesta kertoa, etten pahemmin kiroilisi? No, kuten kaikki tietävät, oli vuorossa oma järjestelyvuoromme. Tämähän oli tiedossa hyvissä ajoin. Piti hommata toimitsijat kahteen omaan matsiimme. Tämäkin oli tiedossa kauden alun tienoilla. Mutta kuinka ollakaan, kun sen hetki koitti, oli paikalla lopulta kaksi minun ja yksi Villen hommaama toimitsija sekä jalkavaivainen Ari. Jostain kumman syystä kolmetoista muuta joukkuepelaajaa ei ollut saanut ketään paikalle. Jotenkin perinteistä. Mutta no, jos positiivisia asioita haetaan, niin jokainen hoiti kuitenkin toimitsijahommansa hienosti, osa oli jopa jaksanut perehtyä toimittamiini ohjeisiin. Asiat saatiin hoidettua ja järjestelyt sujuivat. Siitä kiitos kaikille.

Mutta kuinka kuvailisin pelejämme? Vertaisinko niitä kauniisiin runoihin, jotka alkusäkeillään lumosivat jokaisen kuulijansa, mutta loppua kohden kääntyivät säälittäväksi amatöörirustailuksi ja yleisö katosi? Yhtä kaikki, alku oli molemmissa hyvä, mutta loppu hirvittävä. Pahinta on, että siihen alkaa jo hieman tottua. Ei oikein edes jaksa vituttaa. Kumma kyllä, voittaminenhan on kuitenkin keskimäärin todettu olevan häviämistä mukavampaa. Ensimmäinen matsihan oli jumbofinaalina tunnettu matsi Olarin Äijiä vastaan. Ensimmäiset erät meni mukavasti meidän komennossamme, maaleja tehtiin hyvällä prosentilla (etenkin ykkösketju) vaikka pari tulikin myös omaan päähän. Huomatkaa siis tässä vaiheessa taas tuo kolmen erän sääntö, jotkut saattaisivat lopettaa pelaamisen tähän, kuten me. 4-2 johdossa kolmas erä oli hyvä aloittaa. Mutta mitä helvettiä sitten tapahtui? Mihin se pelivire katosi? Kolme maalia tuli taas omiin, tehtiin mitä tehtiin. Paikkoja oli maalintekoon rutkasti, niin yli- kuin alivoimallakin. Vaan eipä tehty. 5-4 häviö, kiitos ja moi.

Toisesta matsista en edes viitsi kummemmin kirjoittaa. Olo on kuin Hesarin toimittajalla, joka koettaisi kauniisti kirjoittaa jostain fucking Korean ja Ruotsin välisestä "salibandymatsista". "Kyllähän ne pojat ihan kivasti yrittivät…" "Saivathan ne pari kivaa sommitelmamaalia…" Kissan paskat. Oltiin kyllä niin eri planeetalta että ei meinannut matsin jälkeen kotiin löytää. Pökistä vietiin kylmästi ja vielä matkalla kilautettiin kasseille. K-18 kamaa. Ei lapsille eikä lajia ymmärtämättömille. Jos puhuttaisiin verilöylystä, on sama kuin puhuttaisiin juutalaisten kaasukammioteloituksista "pikku haaverina". Jos puhutaan rumasta tappiosta, niin voitaisiin puhua Anna-Kaisa Hermusesta "ihan sievänä". Voi vittu. 15-3 kertonee kaiken. Over and out.