TURNAUS 8/9 ÄRRÄ CENTERISSÄ 28.2.2004

Viimeisiä pisteitä vielä jaossa ja nyt olisi viimeinen aika ottaa ylpeys takaisin. HYVIN teoreettinen mahdollisuus säilyä sarjassa oli vielä jäljellä. Vastassa olisi verivihollinen Haagan Karhut, joita vastaan pelattu edellinen matsi täytti kirkkaasti minkä tahansa Marx-veljesten farssin kriteerit. Olisi revanssin aika. Sormet oli teipattu ja selät verrytelty, olisi aika astua molskille. Vanhuksille vielä viimeinen kerros kylmägeeliä pohkeisiin ja kehään. Hassua, tuntuu että jokaisen ottelukuvauksemme voisi aloittaa melkein samoilla sanoilla: "Alku meni ihan hyvin…" Mutta minkäs teet, alkuhan meni ihan hyvin. Johtaja Kettunen takoi yläbyyriä muiden ihmetellessä ja kerätessä jäljelle jääneet syöttöpisteet. Karhut ottivat jäähyjä ja me pyöritimme peliä. Vaan ohhoh, niin kuin lähes puolessa meidän tämän kauden peleistämme, loppu koitti ankeasti. 4-2 johto kuroutui pelin loppua kohti umpeen, tasoitusmaalikin oli lähes kopio edellisen matsin voittomaalista. Huono purku, pomppupallo ja virtahepo vetäisee lätyn sisälle. Äh. Viime sekunneilla saimme vielä ladattua peliin jännitystä, sain kisutettua keskialueella pallon Kurpalle, jonka reboundin Vesku melkein lapioi sisälle. Mutta vain melkein. Tämän loppukauden asennetta kuvaa hyvin se, että vaikka voitto muuttui tasapeliksi, ei vituttanut juuri yhtään. Tuli sentään yksi piste. (Ja kolme maalia tilastoihin…!)

Seuraavaksi vastassa Elukat. Viimeksi köniin tuli ihan tuelta, muistissa oli kovasti juokseva joukkue ja nasevat poikittaissyötöt. Parempi oli vastustaja nyttenkin, ei oikein ekan erän jälkeen ollut otetta pelistä. Tai sitten muistan vain väärin. Vesku latoi kaksi kaunista kassia, joilla oltiin pelissä mukana vielä hetken aikaa, sitten loppui tililtä kate. 6-2 ja saunomaan.

Saunapa onkin sitten toinen tarina. Heti alueelle tultua Rame kaivoi jostain jotain täpärästi täysi-ikäistä ihmejuomaa jota lähes väkisin sitten juotti jokaiselle. Itsekin yritin kainona miehenä kohteliaasti kieltäytyä tuosta miestä väkevämmästä, mutta turhaan. N. 26:n sekunnin jälkeen kaivettiinkin sitten pullonkorkit pöydälle ja Sakke Pietilä kääntyi haudassaan. Strategioita luotiin niin, että Kurpan kuuluisa "kausi ja divari" - tahti toteutuisi varmasti, jos niitä toteutettaisiin. Kukaan ei tosin muistanut niistä mitään seuraavana aamuna…Markostakin taidettiin tehdä seuraavan kauden kunniapakki, ylivalmentaja ja ravitsemusterapeutti. Kaikki oli taas hyviä jätkiä ja lapojen välit läiskimisestä punaisena sitten valuttiinkin lähes kantiksen maineen saavuttaneeseen Hamletiimme. Pakka pysyi vielä kasassa hetken aikaa, kun keskusteltiin ensimmäisen tuopin ääressä tulevan kauden kiemuroista. Sitten naiset repivätkin testosteronia uhkuvan miesporukkamme osiin, ja loput voitiin lukea seuraavana aamuna luottokortti- ja taksikuiteista. Tommi oli ainakin yrittänyt pelastaa jonkun onnettoman naisparan tanssilattialla kaatumiselta, ja Vesku oli nähty parin neidon kanssa taksissa. Time ja Mika haihtuivat perinteiseen tyyliin Kalleen ja Nipa bussipysäkille tunnin etuajassa. Itse maistelin varovasti yhtä keskikaljaa ja olin kotona jo puolenyön aikoihin.