TURNAUS 1/9 Myllypurossa 25.9.2004

Kausi 2004-2005 käynnistyi 25.9. Myllypuron Arena Centerissä. Edellisen kauden karvaat pettymykset oli kauan sitten unohdettu (suurin osa juomalla) ja joukkue oli kasattu uuteen iskuun. Pari vanhempaa runkopelaajaa oli jättänyt emoseuran, eikä lupauksista huolimatta miehiä näkynyt taustavoimissa. Liekkö mennyt kausi ollut liian kova pettymys... Kun yhdet menee, toiset tulee. Lisää pelaajia oltiin saatu riviin ja kerran - pari oltiin jo ehditty treenaamaankin. Kesä oli mennyt kesäsarjan merkeissä joten usko (lue : luulo) omiin taitoihin oli vahvana mielessä. Kuten aina turnausten korvilla, oli joku jäänyt pois. Tällä kertaa tohvelisankari Timoharju oli raahattu pippelistä pitäen jonnekin korpeen näennäisjuhlintaan kun ei taas priorisoitu asioita. Ensimmäiseen matsiin saatiin kuitenkin täydet kaksi kenttää. Ville raahautui jostain kiven alta kentälle, missä lienee viettänyt viime yön. Miehestä huokuva tuoksu pisti ainkain silmät vetiseksi eikä nyt puhuta liikutuksesta.

Ensimmäiseen otteluun vastaan tuli joukkue nimeltä Acme. Rame oli tehokkaasti skoutannut tulevan vastustajan viime kauden tilastoista ja oli todennäköisesti laatinut jotain fläppitaulujutskiakin sekä videoita, ei vaan kehdannut niitä tuoda vielä esille. Menneen kauden maalisaldon pystyi kuitenkin luettelemaan noin lonkalta. Peli alkoi rattoisasti, ensimmäisen viiden minuutin sisällä taisi tulla ainakin kolme maalia itseni, Villen ja Tommin toimesta. Ville kun ei tainnut nähdä maalia punasilmillään ollenkaan, juoksi vain tuskassa palloa kohti ja neppaili sitä eteenpäin. Ilmeisen tehokkaasti kuitenkin. Neljännen maalin jälkeen meinasi vastustaja saada hetkeksi otteen pelistä, teki kaksi maalia peräjälkeen ja kiri kahden maalin päähän. Tähän loppui kuitenkin sen nousu. Peli oli iloista, pallo liikkui ja pelihuumori kukki. Uusi tulokas Janne näytti myös osaamistaan hyvällä pelillä. Molemmat ketjut saivat aikaiseksi kivoja sommitelmia ja maaleja tuli sen mukaan. Joka erässä pallo saatiin maaliin ainakin muutaman kerran ja kun omissa soi enää kerran oli lopputulos summerin soidessa 10-3 Kamppailuleijonille. Mulle siis 2+3 ja kultainen kypärä. Jos joku laski.

Toisessa matsissa ei sitten Frimodigin setää enää näkynyt, oli työmaa kutsunut. Ketjuja rukkailtiin sitten sen mukaan, ensimmäinen säilytettiin ennallaan ja toiseen Veskun laidoille tuli Timbe ja Juri. Pakkeina Mika, Rame ja Toni. Ensimmäisessä matsissahan luunkova pakki T.Rautiainen oli kavahduttanut salibandykansaa loistokkaalla esiintymisellään alakerran luutana. Huhu kertoi Esa Karjalaisenkin katselleen miehen liikehdintää katsomosta muistiinpanoja tehden. ("Vem on toi kaveri? Jävla...") Kerta toisensa jälkeen saimme nähdä vastustajan poistuvan pettyneenä puolustusalueeltamme Timben viedessä pallon ja pistämällä sen eteenpäin millimetrin tarkalla avauksella. Toisessa matsissa palautimme miehen siis hyökkäävään rooliin.

Peli alkoi nihkeän oloisesti koko joukkueelta, etenkin Veskun ketju oli hieman kadoksissa. Tasatahtia edettiin Jääahmojen kanssa molempien takoessa vuorotahtiin maaleja. Nipa otti minkä voi mutta joukkuepuolustus oli hieman kadoksissa. Vapareista tuli pari maalia suoraan, vaikka niistä oltiin vasta puhuttu. Mikä lie mätti? Toisessa erässä vaihdettiin sitten hieman ketjujen koostumusta, Timbe pelasi nyt minun ja Kurpan rinnalla. Kolmannessa erässä löysimme itsemme 4-3 tappioasemasta, kuten niin usein viime kaudellakin. Silloinhan lopputulos oli juuri kyseinen maalin tappio. Nyt kuitenkin puristimme ensin itsemme rinnalle, ja sitten esiin nousivat ne pelaajat, joilta vastuunkantoa oltiin odotettukin. Ensin Juri takoi tahtomaalin rystylämäisyllä ja sen jälkeen Time nostatti tunnelman kattoon lusikoimalla suuren kapteeninne takoman lämärin reboundin sisään. Kahden maalin johto ja peliaikaa pari minuuttia. Tällöin tapahtui perinteinen lopahdus. Laitaa pitkin sai kaveri kävellä vetoalueelle ja neppasi kieltämättä kauniilla vedolla pallon yläkyöstiin. Nipa ei kissaa ehtinyt sanoa.(No "KIS-" taisin kuulla.) Peli 6-5 ja vastustaja otti aikalisän. Tässä vaiheessa tuoreeltaan valittu "peluuttaja" T.Kurvinen otti joukkueen puhutteluun ja sommitteli taktisesti oikean jengin kentälle. Aika kului tuskastuttavan hitaasti, vastustaja painoi päälle ja me lämimme palloa päätyyn. Lopulta summeri soi ja matsi oltiin voitettu. Teki kyllä hyvää viime kauden vastaavanlaisten pettymysten päälle. Erikoismaininta on kuitenkin vielä annettava Jurille, joka teki parhaansa tehdessään ottelusta loppuun asti jännittävän. Tyylipuhtaan oikean käden kopin jälkeen koko peli tuntui pysähtyvän Jurin jatkaessa juoksuaan jäähypenkkiä kohti. Vaihtopenkin kasvoilta pystyi lukemaan vain yhden sanan: Miksi, oi miksi??

Illalla sitten kokoonnuimme kauden avaavan saunaillan merkeissä Hotelli Presidenttiin, josta Raimo The Great oli hommannut saunatilat käyttöömme. Paikalla oli ilmaantunut kymmenkunta pelimiestä. Sitten ne lähtivät ja oli meidän joukkueemme saunavuoro. (Heh heh...) Juttu lenti, välillä puhuttiin tulevasta kaudesta vakavia viskin säestyksellä ja hauskaa oli. Hyvissä ajoin ilmaannuimme hiukset sliipattuna Vilhonkadun moskeijaan eli Hamletiin. Musiikki hiljeni, aika tuntui pysähtyvän ja kaikki naiset kääntyivät ovelle katsomaan tuon uljaan uroslauman saapumista. Pystyi kuulemaan noin parinkymmenen sloggin kastuvan samanaikaisesti. Piiritys olikin tästä eteenpäin jatkuvaa. Etenkin Ramen hillityn herrasmiesmäinen pukulook veti neitoja puoleensa kuin kissanminttu, mies vain esitti niin kovin vaikeasti tavoiteltavaa James Bond - tyyppiä. (Nimeni on Kähö...Raimo Kähö) Viinaa meni taas kohtuudella ja tanssilattiakin vallattiin. Pitkäsen setä haettiin kotiin nukkumaan ihan ovelta asti ja porukka haihtui lopulta yksi kerrallaan, kuka minnekin. Kiitos kaikille osallistujille, toivottavasti tuleva kausi menee pelien puolesta yhtä hyvin kuin juttujen.