TURNAUS 1/9 Myllypurossa 9.10.2005

Ja niin alkoi taas yksi kausi Kamppailuleijonien historiassa, tällä kertaa (jälleen kerran) aloitamme kautemme nelosdivarissa mutta missä se päättyykään? Jälleen yksi hissikausi tiedossa, vai olisiko tällä kertaa mahdollisuus kerrankin säilyä tuossa jo lähes Graalin maljan legendaarisen hehkun saaneessa divarissa? Kauteen lähdettiin hyvin suureellisella harjoitussuunnitelmalla, tiedossa oli paljon harjoituspelejä sekä treenejä. Pelaajarunko pysyi hyvin kasassa, lähtijöitä ei ollut muttei tällä hetkellä oikein tulijoitakaan. Ville palasi koko kaudeksi mutta jonkinnäköisenä miinuksena on kenties laskettava allekirjoittaneen vuodenvaihteeseen ajoittuva ulkomaille lähtö. Tämän negatiivisesta tai positiivisesta vaikutuksesta joukkueen menestykseen voidaan tietysti vielä keskustella.

Joka tapauksessa, kauden avaava turnaus pelattiin Myllypurossa kauniina lokakuisena sunnuntaina. Alkukauden lähes kaikki treenimatsit oltiin perinteisesti hävitty ja treenit menneet vituiksi. Joten aika perussetti. Ensimmäinen vastustaja oli viime kaudella kolmosen nousukarsintoihin selvinnyt M-Team III, jolla näytti tälläkin kaudella olevan ihan näpsäkkä tiimi. Aloittivat pelin sähäkästi ja puolustus oli hieman jo helisemässä. Kesken prässin sai Janne kuitenkin avattua kauden maalitilinsä napauttamalla maalin edestä tilanteeksi 0-1. Ensimmäinen erä menikin meiltä sangen kivuttomasti, tilanne oli vain 1-1 erätauolle mentäessä. Jos oikein muistan. Nipa poimi ilmiömäisesti lähes kaiken mahdollisen, ja pakit luutivat minkä ehtivät. Toinen erä lähtikin sitten alamäkeen, eikä meillä juuri onnistumisia löytynyt. Jokunen tilannekin luotiin, lähinnä ykköskentän toimesta, mutta maaleja ei syntynyt. Vastustaja sen sijaan takoi pikkunäppärällä pelillään maalin toisensa jälkeen, ja kolmannen erän puolen välin aikoihin oltiin jo 1-4 tappiolla. Pienen valonpilkahduksen toi kolmoskentän sentterinä toiminut kehäraakki, joka lähes ilmiömäisellä rystyvipillään kavensi tilanteeksi lähes kutkuttavasti 2-4. Tässä vaiheessa valmennusjohto alkoi jo tilanteen hermolla ollen jakelemaan joukkueelle taktisia ohjeita loppukiriä varten. Vaiva oli lopulta turha, kesken rypistyksen pääsi vastustaja tuikkaamaan maalin edestä tyhjään maaliin loppulukemat 2-5. Hyvä tahkoaminen katkesi siihen ja peli oli selvä.

Toiseen matsiin lähdettiin samoilla ketjukoostumuksilla, eli ykkösen Vesa-Janne-Ville, kakkosen Time-Toni-Kurppa ja kolmosen Juri-Jukka-Mika. Kolmosen laidalla vaihtoivat siis Timis ja Mika paikkoja, molemmathan ovat perinteisesti tahkonneet pakkiduunareitten ja hyökkäysaateliston väliä. Maalissa aloitti paluumuuttaja Petri, joka uhosta päätellen oli ajatellut lunastaa selkeän ykkösveskarin paikan. Vastaan asettui Tikkurilan Tiikereiden joku kakkos- tai kolmosjoukkue, ota näistä nyt selvää. Tuttu naamakin löytyi, vanha mörökölli Vesa Aho jaksoi vielä tahkota löysiä vippejään. Kikat oli kuitenkin jo nähty ja mies merkattu. Peli alkoikin mainiosti, Time löysi maalia kiertävät kiskot ja nekkasi matkan varrelta kauniin yläkyöstin ja kansa juhli. Tämän jälkeen jatkoikin juhlia sitten ykköskenttä. Miehet tekivät, mihin heidät oli dräftätty ja tulosta syntyi. Vastustajan pakkienkin ystävällisellä avustuksella saatiin maaleja hyvään tahtiin. Ville neppasi irtopallon maalin edestä sisään, Vesku väläytti parit hienot yläset ja tilanne oli jo 4-1. Yksi pakollinen vahinkomaalikin tuli siis, tietysti. Vastustajan idiootti hölmöili sitten itselleen kakkosen lasauttamalla Citymarketin mailansa Peten naamariin ja lähes rikollisen tehokas ylivoimamme pääsi jälleen tahkoamaan. Minkäs teet, kun ei oikein osaa epäonnistuakaan. Vesa viimeisteli hienon maalin takakulmalta ja turvallisen tuntuinen neljän maalin johto oli paketissa. Vaan ans olla, kuinkas sitten kävikään. Viimeisen viiden minuutin kirous alkoi taas hiipiä sulkijalihaksen ympärille kiristämään kuin verovirasto. Pallo pomppi mitä ihmeellisimmillä tavoilla Peten taakse ja ilmeet alkoivat kiristyä. Vastustaja prässäsi minkä ehti eikä oma peli kulkenut millään. Loppuun tuli vielä ihmeellinen jäähy, josta vastustaja taisi sitten rokottaakin. Kyseenalaisella korkealla mailalla tehty maali toi vielä Tiikerit maalin päähän, mutta aikaa oli onneksi enää yksi sekunti. 5-4 voitolla saatiin kauden ensimmäiset pisteet, ja piste-per-peli-tahti säilyi. Täpärästi.