TURNAUS 1/9 RUSKEASUOLLA 03.10.2010

Ruskehtavat lehdet olivat liimautumassa routaiseen maahan, joulupukin masinoimaan pikkujoulukauteen oli vielä matkaa ja syysmasennuksen konkretisoituminen pidemmäksi Lapinlahti-komennukseksi oli monen kohdalla enää lyhyen ajan kysymys. Näissä merkeissä hiippaili myös päälukuaan kiitettävästi kasvattanut kamppailuleijonien lauma aamuvarhaisella kohti Ruskeasuon kotihallia ja kauden ensimmäistä turnausta. Joukkueessa tusinan verran uusia pelimiehiä ja toisella puolen kaukaloa odotettavissa pääasiassa ennestään tuntemattomia vastustajia. Heti kymmeneltä pitäisi niistää Nousukausi ja myöhään illalla, hämärän jo laskeutuessa kaupungin ylle, kurittaa vielä isällisesti PSB nimistä tiimiä. Melko raskas lauantaiohjelma. Talousteoreettisesta näkökulmasta Nousukausi ei oikein kovin hyvin istunut keskelle syvintä lamaa, mutta saattoihan nimi toki viitata siihen Petteri Summasen väsyneeseen leffaan, jossa oltiin kovasti olevinaan ja päädyttiinkin Westendistä Jakomäkeen keittämään puuroa. PSB:n joku oli sentään jaksanut googlettaa ja tiedettiin sen tarkoittavan Puotilan Salibandya. Epätodennäköistä, mutta ehkä Puotila sitten oli muutakin kuin vain väsähtänyt lähiö Itäkeskuksen kyljessä.

Kuriositeettina syytä mainita, että salibandyliitto oli myös kesällä tehnyt yhden harkitun virheen ja päättänyt nakittaa leijonat heti ensimmäisen turnauksen vastuujoukkueeksi. Toimitsijapöydän takana siis nähtäisiin koko päivän ajan säännöt vain hyvin hatarasti tuntevia ja pelikellon kanssa harvinaisen kömpelösti toimivia heppuja. Ja kun Kamppailuleijonilla ei tunnetusti ole edes kavereita, niin erityisongelman muodostaisivat vielä omat ottelut, joiden ajaksi toimitsijapöydän taakse ei ehkä suurellakaan rahalla löytyisi tuuraajia. Terve.

Ja sitten pilli soi ja senttereiden ahnaat lavat alkoivat hamuta valkoista, sieltä täältä reikäiseksi kulunutta palloa omakseen.Vain hetkeä aikaisemmin olimme ehtineet hahmottaa fläppitaululle kentälliset,joilla kautta alustavasti lähdettäisiin rakentamaan. Tiukkatempoinen peli kauden avauksestakin kehkeytyi. Kyllä Nousukauden nimessä oli selvästi jonkinlaista taikaa. Kaverit olivat taitavia ja ehkä keskimäärin myös leijonia nuorempia, sekä fyysisesti enemmän oikean urheilijan näköisiä. Joukkuepelaamisessa meillä näyttää varsinkin vielä olevan tekemistä. Avauspeli, jos sellaista nyt yleensä oli, vaikutti aika summittaiselta roiskimiselta, eikä omassa päässäkään aina ihan hahmotettu, että ketä vastustajaa kunkin tulisi tarkkailla (tai sitten todellakin tyydyttiin vain tarkkailemaan). Ja erikoistilanteissa olisi ilman muuta kannattanut olla vähän skarpimpi (vaihdot oikeaan aikaan ja muuri vapareissa paikalleen). Sen verran kuitenkin löytyi asennetta ja muutamia onnistumisia hyökkäyspäässä, että ottelu oli lopulta varsin tasainen ja pataan tuli vain yhdellä maalilla 3-4. Mutta tappio mikä tappio, ei sitä pienehköä maalieroa nyt niin kannata käydä hehkuttamaan. Tyytyväisiä voidaan kuitenkin lopulta olla vain ja ainoastaan selvänumeroiseen voittoon. Saksa on paska maa ja Ruskeasuon Arenacenter paska halli.

Vastuujoukkueena kun satuimme olemaan niin valitettava roolimme tietysti oli pelata päivän ottelut mahdollisimman hajallaan eli ensimmäisenä ja viimeisenä. Kun lihaksiin oli aamun ottelun jäljiltä saatu paras mahdollinen kankeus oli aika ottaa vastaan Puotilan ylpeys PSB. Peli alkoi komeasti leijonakomennossa ja hetken aikaa jopa vaikutti siltä, ettei meille kunnollista vastusta löydy. Se oli kuitenkin hyvin harhainen kuvitelma. Vaikeahan tätä on analysoida kun en lopulta mikään Sakke Pietilä ole, mutta saattaa olla että heikolla ylivoimapelillä ja vastaavasti itse kärsityillä turhilla jäähyillä saattoi olla osuutensa vähemmän mairittelevaan lopputulokseen 2-4. Lisäsynniksi epäilen myös turhaa kunnioitusta vastustajan kieltämättä varsin taitavia pallonkäsittelijöitä kohtaan. Annettiin näiden sankareiden vaan leipoa palloa lavassa ja sahata syöttöjä näyttävästi tolpalta toiselle. Kovasti ne tuntuivat siitä puuhastelusta tykkäävän ja meidän kannalta kiusallista, että se myös tuotti tulosta.

Iltalehti arvioi leijonien kauden avauksen yhden lampaan arvoiseksi. Kaksikin olisi voinut jakaa, mutta kun se toimitsijapöytä kuitenkin odotusten vastaisesti pysyi ruodussa. Laitetaan tulevia kausia ajatellen mietintään, että olisiko se kuitenkin mukavampi aloittaa kausi voittamalla kuin häviämällä. Että pohditaanpa nyt sitä sitten jos ei illalla uni tule.