TURNAUS 2/9 Campossa 5.11.2005

Pitkästä aikaa pystyi hyvillä mielin valmistautumaan turnaukseen, takana oli vahvat viikot edellisen turnauksen jälkeen ja tilillä oli pelkkiä voittoja. Vahvoja esityksiä Eliteä vastaan, hyviä aluesarjan pelejä sekä sunnuntaisinkin hyvää treenausta. Etenkin kuluneen viikon voitto vanhasta kilpakumppanista PaNusta oli hunajata sielulle. Ei näkynyt Oilersin verkkareita tällä kertaa…eikä olisi ollut paljon apuakaan, sen verran vahva esitys oli leijonaporukalta.

Hämyisenä marraskuun päivänä pelattiin siis Rajakylän Campo Sportissa. Paikalle marssi koko leijonapaletti sekä uutena tulokkaana Villen draftaama Karri Jalkanen, joka oli yhden treenin verran antanut näyttöjä kriittiselle asiantuntijaryhmällemme. Mies pantiin heti tulikokeeseen pakin paikalle. Siinä mielessä ikävä tilanne, että pakkeja oli nyt yksi ”ylimääräinen”, joten he päättivät itsenäisesti penkittää aina yhden erän yhtä pelaajaa. Ketjuissa palattiin ensimmäisen turnauksen jälkeen perinteiseen, eli Hengellinen Johtajanne palasi tuttujen miesten keskelle kakkosen sentteriksi. Kolmosketju koostui Mikasta, Jurista ja Tonista. Nipa pelasi maalilla ensimmäisessä ottelussa.

Ensimmäiseen otteluun vastaan tuli SS Stanleyn paikan lohkossa ominut Bandits, josta scouttimme Raaka-Raimo olikin onkinut tyylilleen uskollisena runsaasti tietoja. Ykkössentterin seksielämän ongelmien lisäksi tietoomme tuli asioita mm. heidän lomasuunnitelmistaan ja lasten synttäreistä. Sinänsä hyödyllistä, mutta päällimmäisenä jäi käteen kuitenkin tieto ongelmista saada pelaajia ainakin tämänpäiväiseen turnaukseen. Eli positiivisia tietoja. Peli alkoikin vahvasti, Karrin lähes ensimmäinen kosketus toi mukanaan syöttöpisteen. Hyvä veto maalille, Vesku kauhoi riparin sisään ja pelille oli saatu hyvä alku. Jatko noudatteli samaa linjaa, leijonat pyörittivät ja Bandits koetti rimpuilla mukana. Ensimmäisessä erässä tuli perinteinen vahinkomaali, vastustaja suuppasi nurkasta pallon maalille ja maalinahne Timis kikkaili reikäpallon oman maalin perukoille. Onneksi tuo vahinko ei rikkonut rytmiä, vaan palloa taottiin tasaiseen tahtiin oikeankin maalin perukoille. Ensimmäisessä erässä alkoi jo vastustajan suunsoitto, joka tosin loppui äkisti Kurpan kuitattua ensimmäisen länkytysjäähyn hyvällä vedolla näppärän kuvion päätteeksi, kun jäähyä oli kulunut n. 2 sekuntia. Kolmannen erän lopuilla tilanne oli jo 13-2, kun kolmoskentän uurastajat saivat kunnian lopettaa peli ennen aikojaan. Juri lusikoi neljännen riparinsa sisälle ja peli oli sitä myöten selvä. Vahvaa näyttöä hyökkääjiltä ja etenkin puolustajilta. Vaikka vastustaja olikin heikko ja mukana vain kuudella kenttäpelaajalla, asenne pysyi kutakuinkin kohdallaan ja maalipaikat käytettiin onnistuneesti. Pisteitä tuli melkein kaikille hyökkääjille eikä omissakaan soinut kuin kahdesti.

Matsien välillä käytiin syömässä perinteiset urheilijalounaat (herkkukebab / kermassa uivat pastat / pihvi ja ranskalaiset) ja seurattiin astetta laadukkaampaa salibandya töllöstä. Pari vinkkiä korvan takana valuttiin kentälle ja vastassa oli edellisestä turnauksesta kolme pistettä kerännyt Team Emstar. Vai oliko se Femstar…enivei, kentälle oli vastustaja saanut jokusen vinttikoiran näköisen suunnistajatyypin ja pari hujoppia, sekä maalille oli pantu kentän pienin veikko. Ai niin, ja Pelle Hermanni elää sittenkin. Ja pelaa salibandya. Valitettavasti. Ei kuitenkaan aiheuttanut varmaan kohua maajoukkuevalinnoissa, saa Punkari varmaan hengittää taas vapaasti. Peli alkoi kuitenkin tasaisesti, tällä kertaa vastustaja sai tilanteitakin aikaiseksi. Maalilla pelannut Pete oli kuitenkin loistavassa kunnossa ja otti luulot pois varmoilla otteillaan. Vedot, joita pakit eivät ehtineet peittämään jäivät varmasti kiinni tai torjuttiin nurkkiin. Maalinteossa onnistuttiin myös hyvin, Kurppa aloitti tykityksen ylänurkkavedollaan ja Vesku jatkoi riistämällä pallon nurkassa ja veivaamalla Urheiluruutu-tasoisesti pallon yhdellä kädellä yläseen. Välillä peli aaltoili puolelta toiselle, ja ajoittain oltiin pelissä mukana vain Peten loistopelastuksien avulla. Pelin lopullinen käännekohta tuli Timen syötettyä loistopaikan Karrille, joka tykitti pallon sydämensä kyllyydestä byyrin perukoille. Tässä vaiheessa pystyi kuulemaan Emstarin selkärangan jo natisevan ja päiden painuvan. Loppuun asti kuitenkin oli yritystä, ja kolmannen erän lopuilla nähtiin apinan karkaavan Tonin selästä, kun mies napautti yläseen pelin loppulukemat 0-4. Loistava esitys koko joukkueelta, ansaitut neljä pistettä turnauksesta ja maalierokin nousi reilusti plussan puolelle. Vaikka vastassa ei ollutkaan lohkon eliittijoukkueet, voidaan tästä jo vetää jonkinnäköisiä suuntia tulevasta kaudesta. Vain kaksi maalia omiin koko turnauksessa ja 18 tehtyä maalia on huippusuoritus. Puolustus pelasi maalivahteja myöten häkellyttävästi ja jopa ainainen pahamme joukkuepuolustus tuki suoritusta. Ainoastaan ensimmäisen ottelun toinen maali oli pieni tahra kilpeen, mutta jos matsi päättyy 14-2, kuka sitä jaksaa muistella! Ja 18 maalin jälkeen ei hyökkäykseltä voi kovin paljon enempää vaatia. Ilmeisesti lisääntynyt treenaaminen alkaa kantaa hedelmää, ja aluesarjassa saadut kovat matsit antavat hyvää rutiinia peleihin. Karri antoi vahvat näytöt ja on varmasti hyvä lisä tulevalle kaudelle, toivottavasti saadaan pidettyä mies mukana. Kohti seuraavaa turnausta…