TURNAUS 6/9 Campo Centerissä 27.1.2007

OTTELURAPORTTI 2/07, 27.1.2007 CAMPO SPORT, VANTAA Tammikuu oli taas toivoa täynnä. Paljon aluesarjan matseja, treenejä ja hieman oli viinaakin imeskelty kun koitti kuukauden toisen turnauksen aika meille tutussa Campossa. Paikastahan on vain hyviä muistoja, jokunen kausi sitten varmistettiin karsinnoissa sarjanousu neloseen huikean jännässä matsissa ja vain viikko sitten voitettiin aluesarjan matsi vain maalilla. Joten asetelmat olivat hyvät suurta urheilujuhlaa varten.

Ensimmäinen vastus oli SC Cafe II, jotka olivat ennen tätä turnausta kärjen tuntumassa sarjassa. Alku oli meiltä lähes täydellinen, ensimmäinen maali heti ensimmäisessä vaihdossa kun Timbe iski harkitusti Kurpan riparin sisälle maalin edestä. Jatkoa seurasi kun iskin parin minuutin jälkeen sivuttaisliikkeestä pallon maaliin ja saatiin jo kahden maalin johto. Vastustaja rokotti maalinedustilanteesta kavennuksen, mutta muutaman minuutin jälkeen osui sokea kana Kettunen yläseen ja kahden maalin johto jälleen. Vastustaja otti erän loppuun vielä jäähyn, jonka aikana yritettiin kovasti hangata lisämaaleja. Mutta pienen lapsuksen päätteeksi pääsi vastustaja puolittaiselle karkumatkalle ja veti, tyylikkäästi tosin, alivoimalla kavennuksen. Sittenpä loppuikin meillä pelaaminen. Päätä lyötiin seinään, otettiin parit jäähyt ja maaleja ei enää tullut. Vastustaja rokotti kerran per erä (jälkimmäinen mun hihani suosiollisella avustuksella) ja piti oman pään puhtaana. Tolppiakin lauottiin jokunen, mutta kuten vanha totuus kertoo, niitä ei lasketa. Pää ei joukkueella kestänyt, syytä oli helpompi löytää muista kuin itsestään ja meille niin tyypillinen huutelu alkoi taas ottaa valtaa. Aikalisäkin yritettiin ottaa, mutta sitä ei meille suotu (tuomarin unohdettua asian) ja svenskapellet veivät siis pelin 4-3.

Toiseen matsiin sovittiin, että tyhmä huutelu saa nyt jäädä ja jokainen keskittyy omaan peliin ja yhteiseen tsemppiin. Vaikka takki oli hieman tyhjä edellisen pelin jäljiltä, oli tarkoitus ottaa tästä tärkeät pisteet, JVP oli vielä meitä alempana taulukossa. Alku oli todella kävelevää, vastustajalla ei ollut mikään kiire avata peliä, heillä oli näet vain pari vaihtopelaajaa. Hetken tahkoamisen jälkeen saimmekin lupaavan avausmaalin, kun Ville napautti Timben poikittaissyötöstä maalin. Vastustaja kuitenkin kuittasi ja siirtyi johtoon osittain taitavilla, osittain onnekkailla ’selän-takaa-rystyllä-maan-kautta-pompauttaen’ – maaleilla. Toinen erä menikin sitten meille kun Mika ilahduttavasti alkoi tehdä työtä käskettyä ja duunasi maalin edessä maskia ja räkäpalloja. Janne pisti kaukovedon sisään kun veskari ei Mikan adoniskropan takaa nähnyt mitään ja Mika itse uitti ’putoavan lehden’ takanurkkaan. Kolmanteen erään siis hyvissä 3-3 –lukemissa. Erän alku vielä sinniteltiin vastustajan mentyä johtoon ja Mikan tasoitettua loistavalla räkäpallolla, mutta sitten tuli takaisku. Ari otti viiden minuutin jäähyn meille edelleen mysteerisestä tilanteesta (itse väitti vahingoksi) ja sen aikana vastustaja takoi kaksi maalia. Loppukirikin jäi haaveeksi mun hypätessä kentälle vaikka Nipa oli vielä tolppien välissä. Siinäpä sitten katselin pelin loppumista jäähypenkiltä.....Peli päättyi 4-6 ja pisteet jäivät taas haaveeksi. Prkl. Jos hyviä puolia haetaan, niin huutelu jäi sovitusti vähemmälle ja kannustusta tuli. Jos vielä jätettäisiin vaihtopenkillä tapahtuva mutina ja muiden mielen myrkyttäminen pois, niin hyvä tulee. Kohti uusia haasteita.