TURNAUS 7/9 Ruskeasuolla 17.2.2007

Edellisen turnauksen huutelut ja äyskimiset oli nyt puitu, oikein palaverin kanssa. Osa oli ottanut kritiikin kehittävänä, osa ilmeisesti ei. Kaikesta huolimatta kentälle asteli jollain tavoin muuttunut leijonaryhmä. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, vaikkakin kaikkien otteista paistoi jonkinlainen rentous. Kaksi oli joukosta vain poissa, Karri reissulla Euroopassa ja Jouni jossain ihan muualla reissaamassa...joka tapauksessa kolme hyökkäysketjua ja kaksi pakkiparia saatiin kokoon. Päivän vastustajille oli hävitty molemmille ensimmäisellä kierroksella, joten parannettavaa olisi.

Ensimmäinen vastus oli meidän tuntumassamme sarjataulukossa majaileva Unde. Peli alkoi sangen masentavasti, kun alle minuutin pelin jälkeen vastustaja aloitti maalinteon. Tästä ei kuitenkaan masennettu, vaan alettiin pelata. Jannenkin nähtiin jopa ottavan juoksuaskeleita mailakiemuroitten lomassa, joten asennetta oli joka jampalla. Ensimmäisen erän aikana onnistuivat Kurppa sekä Vesku hilaamaan joukkueemme rinnalle ja ohi. Toinen erä oli ankaraa tahkoamista puolin ja toisin. Paikkoja luotiin mutta erän ainoan maalin teki Unde tasoittaen pelin. Kolmannessa erässä otettiin sitten miehestä mittaa, vääntö oli kovaa mutta peli kääntyi meille Timen loistolaukauksella. Loppua kohti pistettiin peli vielä jännäksi Timiksen ottaessa pelin toisen jäähynsä pari minuuttia ennen loppua. Alivoima kuitenkin kestettiin ja pisteet matkasivat meille. Juhlaa. Viime voitosta tuntui jo olevankin aikaa.

Toinen vastustaja oli järjestävä joukkue Läpi Seinien. Vetovastuusta huolimatta ei vastustajalla (onneksi) ollut pelaajia ihan kahta täyttä kenttääkään, joten vauhtia olisi pidettävä yllä. Matsi alkoikin vauhdikkaasti, parin minuutin jälkeen Vesku venytti loistavasti Timiksen läpisyöttöön ja teki avausmaalin. Tästä vain puolisen minuuttia ja Ville veti kääntärillä yllärimaalin ja olimme jo kahden maalin johdossa. Vaan ans olla, kuinkas sitten kävikään. Jonkinlainen nukahdus ja pelistä oli tulossa perinteinen painajainen. Läpi seinien maalasi neljä kertaa alle kuudessa minuutissa nousten jo kahden maalin johtoon! Osa oli pelimaaleja, osa vain tökeröitä unohduksia. Tässä vaiheessa koutsi McKurvinen otti viisaana veikkona aikalisän ja vedettiin hetki henkeä. Peliin oli saatava enemmän vauhtia ja jokaista vastustajaa pitäisi vain yksi mies, ei ”tuplauksia”. Ajatus hyvä, mutta heti aikalisän jälkeisessä vaihdossa soikin sitten taas omissa...turhauttavaa. Mutta eipä mitään, vanhat leijonat olisivat tästä lannistuneet mutta henkisesti vahva joukkueemme vielä lähti taistoon. Ennen erän loppua olimme jo maalin päässä mun ja Timen maaleilla ja peli näytti aivan toiselta. Vaikka Janne saikin hieman turhan jäähyn erän loppuun, oli ilme kirkkaampi. Ja kun Ville toi loistosoolollaan alivoimalla meidät jo tasoihin, oli henki nousussa. Toisen erän loppuun vielä Kurpan ylivoimamaali ja mun maanuoliainen, niin olimme jo kahden maalin johdossa. LS teki vielä kuitenkin yhden maalin väsyneelle ketjullemme ennen erän loppua, taas nähtiin että vaihtoon olisi hyvä tulla ennemmin kuin myöhemmin. Viimeinen vartin erä tahkottiin puolin ja toisin kovaa, mutta ilahduttavan puhtaasti. Pitkästä aikaa oli peli, jossa ei turhia mussutettu eikä törkeilty, vaan pelattiin. Näin ainakin omalta osaltani, en tiedä miten muut sen näkivät. Viimeisillä hetkillä LS otti vielä maalivahdinkin pois yrittäen tasoitusta ylivoimalla, mutta alivoimamme kesti ja meinasin siinä tehdä vielä maalinkin tyhjiin (oli vaan hieman liikaa tuota alakierrettä, kaartoi maalin ohi, perkule). Pääasia kuitenkin oli, että omissa ei soinut ja tästäkin haalittiin kaksi pistettä plakkariin.

Nyt on mieli jo paljon parempi ja lohkon sarjataulukkokin näyttää paremmalta. Tosin tasaista on; kolmostilalle matkaa piste ja toiseksi viimeiseksi kaksi....nyt pitää olla jatkossa skarppina. Tulevista vastuksista kolme on sarjakärjessä (Tiikerit, MaKi ja ECC) ja yksi viimeinen, mutta sekin vahvassa nousussa (PSS IV). Mutta tästä on hyvä jatkaa, samalla asenteella vaan äijät!!! Ei kuulunut turhia valituksia eikä huuteluita, kavereita tsempattiin ja henki oli hyvä. Tällaisessa joukkueessa on ilo pelata! (Timiksen loistovedollekin huudettiin kuin maaotteluvoitolle, vaikka veto meni ohi....!!)