TURNAUSRAPORTTI 4/04, HAKANIEMI 20.11.04

Voi pojat mikä turnaus. Tästä jäi taas kerrottavaa jälkipolville ja päiväkirjakin täyttyi elämää suurempia suorituksia hehkuttavista merkinnöistä. Yöt menivät valvoessa ja miettiessä miten kaikki menikin niin nappiin. Mailankin meinasin valaa jo pronssiin ja nostaa jalustalle. Nikellekin aioin kirjoittaa palvovan kirjeen ja ylistää kenkien erinomaisuutta. Tai sitten ei. Aloitetaanpa ihan alusta

Kauden neljäs turnaus pelattiin Hakaniemen montussa kirpakkana marraskuisena lauantaina. Sarjataulukkoa tarkastellen tiedossa piti olla jossain löysän ja helpon turnauksen välillä oleva suoritus, ainakin jos yhtään omalla tasolla pelailtaisiin. Mutta sinne tasolle pääseminen onkin perinteisesti ollut se leijonien heikko kohta. Yhtäkaikki, paikalle oli jälleen ilmestynyt kiitettävästi oranssipaitoja, joukosta puuttui vain Juri ja Teemu, jälkimmäinen perinteisesti mitään ilmoittamatta. Kahdella sentterillä, kolmilla laitureilla ja kahdella pakkiparilla väännettäisiin. Nipa maalissa koettaisi pysyä lämpimänä. Ensimmäisenä vastaan tuli Vantaan Dieselin kakkosporukka. Ykkösporukkaa vastaan pelatusta harjoitusmatsistahan maksetaan vieläkin osamaksuja kiropraktikoille, mutta aikaisemmin seurattujen matsien perusteella ei vastassa pitäisi olla niin väkivaltainen jengi. Ennen pelin alkua paukutettiin asenteen merkitystä näissä helpommissa matseissa. Puolustuksen kautta ja näin. Alku olikin vakuuttava, oranssipaitoja tuntui olevan kentällä kaksin verroin vastustajaan verrattuna. Maaleja tuli mukavasti eikä puolustuksellakaan tuntunut olevan hätää. Peli pysyi melkein pari erää mukavasti hallussa. Timoharjun Tommi yllätti kahdella kauniilla maalillaan. Ensimmäisessä miehen harjoituksissa usein nähty ranne viuhahti ylänurkkaan, ja toisessa nro 20 hiipi vaparitilanteessa maalintekopaikkaan josta pisti reikäpallon sisään. Komeata työtä, ansaittuja maaleja. Toisessa erässä päästettiin VD II jo parin maalin päähän vahinkomaaleilla. Loppua kohti tilanne kiristyi, mutta pääsimme vielä iskemään pari maalia ja tilanne helpotti. Lopputulos 9-5 meille. Maaleja tehtiin hyvin mutta omissa soi luvattoman paljon, kun vastassa oli tuon tason joukkue. Matsi oli tosin vaikea Nipallekin, aluksi ei vetoja oikein tullut, mutta sitten alkoi rääkki. Mika ja Pekkalan Janne avasivat maalitilinsä ja Raketti-Raimon pisteputki jatkui. Koska se oikein alkoikaan, muistaako kukaan..?

Matsien välissä tuli talvi Helsinkiin. Lunta tuli oikein urakalla ja maa peittyi valkoiseen vaippaan. Urheilijamaisen megakebabin jälkeen olikin aika illan toiseen matsiin, vastassa sarjajumbo Team Grippi. Jälleen kerran puhuttiin syvällä rintaäänellä asenteesta, puolustuksesta ja omasta pelistä. Jälleen kerran nyökkäiltiin ymmärtäväisesti ja yhdyttiin vahvasti edelliseen puhujaan. Ja jälleen kerran ne puheet unohdettiin heti, kun ensimmäinen maali saatiin tehtyä. Ensimmäinen erä vietiin tosin näytöstyyliin, kentällä ei ollut kuin yksi joukkue. Jokainen sai kikkailla miten huvitti ja maaleja tehtiin tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen erä vietiin puhtaasti 6-0. Toinenkin erä meni miten kuten, pari helppoa hassia tosin heilutti omankin pään verkkoa. Kolmanteen erään päästin lukemissa 11-2, ja perinteiseen tyyliin tässä vaiheessa aukesi paidasta napit ja kengännauhat katkesivat. Kentälle marssi joukko elviksiä, jotka ajattelivat lopettaa matsin ennen aikojaan ja kävellä kotiin isoja viitosia heitellen ja nimmareita kirjoitellen. Vaan kuinkas (jälleen) kävikään. Näpeille tuli ja omissa soi. Puolustus loppui ja maalinteko tökki. Ei vastustaja kertaakaan lähelle päässyt, mutta parin onnettoman jäähyn ja helppojen mokien ansiosta vei kolmannen erän 5-2. Lopputulos 13-7 ja paskan maku jäi. Henkilökohtaisia tehopisteitä tuli pistemiehille, mutta se olikin ottelun ainut anti kahden sarjapisteen päälle(ja Ramen pisteputkikin katkesi!). Jokainen menköön itseensä ja miettiköön, mikä meni pieleen. Tuolla pelillä ei sarjan kärkiporukat kaadu, vaan poijuun tulee niin että kentältä tarvitsee GPS:n kotiin löytääkseen. Seuraavalla kerralla on vastassa PaNu, joka hätisteli Kiviä tässä turnauksessa. Siinäpä hyvä testi nykykunnolle. Olisikohan aika käydä treeneissä?