TURNAUS 4/9 MYLLYPURON ARENA-CENTERISSÄ 25.11.2007

"Muistakaa poijjaat, leijonat ovat aina olleet vahvoja aamupeleissä!". Näillä kapteenin sanoilla avasimme kauden neljännen turnauksen Myllypuron Arenassa sunnuntaina, vain tuokio auringonnousun jälkeen. En tiedä perustuiko kipparin lausahdus johonkin tilastolliseen faktaan vai yrittikö kaveri vain pienellä valkoisella valheella herätellä aamu-unista joukkiota. Niin tai näin, olisi paikallaan myös muistaa sijoitusrahastokauppiaiden slogan "historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta". Jos ovat aamut joskus olleet leijonan hetkiä niin tänään ei kuitenkaan ollut niin.

Toiseen päätyyn astelivat ensimmäisenä jotkut ihmeen Legendat. Hartwallin Legenda olueeseen olen kyllä perehtynyt hartaudella ja toki tiedän legendaarisen sen ja sen, mutta näistä legendoista en ollut kyllä koskaan kuullut mitään. Ei ne kaverit nyt ihan räkänokilta näyttäneet, mutta melko kysyynalaista silti, että olisivat mitään legenda-statusta vielä ehtineet saavutaa. Mutta joo, asiaan. Alku oli murhaava. 4 minuuttia kellossa ja leijonat 0-2 tappiolla. Oli taas vähän sellaisia maaleja, että vaikea suoraan käydä ketään syyttämään. Jos oikein muistan, niin melko kaukaa ja pienen maskin molemmat osumat iskettiin. Harmillista, kerta kaikkiaan. Mutta ihan näin helpolla emme vielä kyydistä tippuneet. Pohjoisten tundrien mies Kettunen vaihtoi saamelaislapikkaat ratkaisijan viittaan ja tykitti Mikon passista kavennuksen 1-2:een vielä saman erän puitteissa. Muistelen, että osuma olisi tullut ylivoimalla ja samaan nuo pöytäkirjan suttuiset kellonajatkin viittaavat, mutta yv-osumaksi sitä ei kuitenkaan kirjattu. Ehkä en vaan muista tai osaa lukea. Samoilla hetkin ottelu alkoi kuitenkin saamaan aggresiivisia piirteitä. Tunteet olivat pinnassa molemmissa vaihtoaitioissa, eikä ilman kireyttä yhtään pehmentänyt tuomari, joka oli kuin seipään niellyt ja ilmeisesti lainassa Keravan vanginvartijayhdistyksestä. Jäähyjä tuo siilitukka oli ainakin varsin höveli jakamaan. Leijonille kirjattiin matsissa 5 kaksiminuuttista kun taas vastustaja keskittyi keräämään hieman pidempiä viisiminuuttisia höystettynä yhdellä ottelurangaistuksella. Toinen erä oli maaliton, mutta viimeisessä erässä Legendat taas rankaisi ja se riitti. Mikko kavensi vielä 2-3:een, mutta sen lähemmäksi ei päästy. Ottelu oli rikkonainen ja varsinkin vastustaja istui "paperilla" paljon, mutta ehkä jäähyt keskittyivät samaan sumaan ja niitä jaeltiin vuorollaan myös meille, jolloin aivan älyttömän pitkää ja yhtenäistä ylivoimaa ei päästy pelaamaan. Mutta paskaakos tässä selittelemään, oltiin maalin verran huonompia.

Sitten kolmen tunnin lepo ja jalat jäätyneinä sekä vatsat kebabista turpeina kohtaamaan vanhaa rakasta vastustajaa, Hazardsia. Ei taas oikein sanat riitä selittämään miten siinä sitten kävi niin kuin kävi. Pelin alku oli lähes suora kopio edellisestä ottelusta. 4 minuuttia taululla ja peli 0-2. Pari minuuttia myöhemmin Janne toi Villen syötöstä pientä lohtua kaventamalla, mutta pelin kolme seuraavaa maalia olivat taas vastustajan heiniä. 25 minuutin kohdalla tilanne oli karuimmillaan 1-5. Sitten Jukan kavennus Kurpan syötöstä ja vastustajan välitön kuittaus 4 sekunttia myöhemmin. Tästä alkoikin sitten leijonien kylmän viileä nousukiito puun takaa. Kymmenen minuutin sisällä hakkasimme 4 maalia ja äkkiä, pari minuuttia ennen loppusummeria peli olikin tasan. Mikko onnistui kahteen otteeseen ja Kurppa ja Karri kerran mieheen. Mikon toinen osuma oli leijonille harvinen rangaistuslaukaus. Hetkeä aikaisemmin Timpe oli pantterin ketteryydellä syöksynyt Nipan loistoavauksen perään, ohittanut terävästi pakin ja päässyt yksin läpi. Jäljessä kirmanneen pakin rouhinta katsottiin sääntöjen vastaiseksi ja saimme oikeutetusti tilaisuuden rankkariin. Laukomaan valittiin, Mikko ja tässä tapauksessa valinta osui nappiin. No kauan ei ehditty tässä huumassa patsastella. Puoli minuuttia myöhemmin Hazards ylivoimalla 7-6. Osuma jäi samalla voittomaaliksi. Yritimme tiivistää pakkaa, kokeilla kuudetta kenttäpelaajaa ja aikalisää, mutta kun maaliin ei osu niin ei osu. Hieno nousu maistui makealta, mutta se oli vain vieno sivumaku, hallitsevana aromina kukin saattoi kuitenkin tuntea kurkussaan kakan

Toinen peräkkäinen turnaus ilman pisteen pistettä. Siitä ei voi olla erityisen tyytyväinen. En jaksa analysoida mitkä päivän kymmenestä 2 minuuttisesta olivat tuomarin linjattomuudesta johtuvia, mutta se on varmaa, että varsinkaan tappioasemassa jäähyt harvoin ovat avuksi. Diplomaattisesti ilmaistuna meininki kentällä ja vaihtopenkillä oli taas leijonille tyypillisesti varsin värikästä. Mutta ei tässä ole syytä heittää mailoja kaivoon. Ollaan pisteissä ihan keskikastin tuntumassa ja kun muistetaan aika ajoin vilvoittaa pääkoppaa ja muuttaa turha huutelu kannustukseksi niin hyvä kausi tästä vielä saadaan. Siirrän nyt lähetyksen Pasilaan.