OTTELURAPORTTI 5 / 04, MYLLYPURO ARENA CENTER 12.12.2004
Jälleen oli kulunut muutama viikko edellisestä turnauksesta ja mitäpä oltiin tehty? Märehditty huonosti mennyttä edellistä turnausta, treenattu huonosti ja pelattu lainamiehistöillä areenaliigaa. Pikkujoulukausi oli tehnyt tehtävänsä, toivottavasti kato oli käynyt muillakin joukkueilla. Oma treenaamiseni oli ainakin jäänyt aika vähiin, kolme viimeistä areenaliigamatsia oli jäänyt erinäisistä syistä väliin. Mutta jotkut olivat ilmeisesti ehtineet treenaamaankin, ja se kyllä näkyi illan matseissa.Sunnuntainen turnaus oli siinä mielessä ihmeellinen, että ottelumme olivat vain tunnin välein ja alkoivat niinkin myöhään kuin viideltä. Tämä sopi hyvin ahkerasti ulkoilevalle tiimillemme, ehtisivät kaikki kotiin yöjuoksuilta ja vielä päikkäritkin ottamaan. Esitietojen perusteella ensimmäinen vastus tulisi olemaan kova. PaNu oli hätyytellyt KiViä hienoilla maaleilla edellisessä turnauksessa, vaikka hävisivätkin matsin ja olivat tällä hetkellä sarjataulukossa viidentenä. Nuoria poikia ja vauhtia tulisi piisaamaan. Ennen ottelua tuli vielä parikin takaiskua, Kurppa oli vatsataudissa ja Pekkalan Jannella kuumetta, tiedossa olisi siis hikinen iltapuhde kahdella kentällä painettaessa. Ketjut olivat Time – Jukka – Mika sekä Janne – Juri – Vesa, pakkeina Rame – Tony sekä Jouni - Timis. Ottelun alku oli lupaava, minkään näköistä hätää ei ollut ja peliä rakenneltiin rauhassa. Nipa poimi marjat pois nöyryyttäen vastustajaa kerta toisensa jälkeen. Ensimmäinen maali tuli kuitenkin omiin, lähes perinteisesti pakin jalasta pomppaamalla. Tästä tulistuneena ryhdyimmekin sitten tosipeliin. Vesa pujotteli kahdesti puolustuksen läpi ja nekkasi ilmiömäisen kauniisti pallon pömpeliin jättäen pakit seisomaan kuin tikut siihen itseensä. PaNu ei saanut oikein mitään aikaiseksi, koettivat vain vipata palloa laidalta maalin eteen toivoen säkäkimmokkeita. Kesken vippailujen saimme hässäkän vastustajan maalin eteen, jossa neljä (siis kyllä vain : neljä!) sinipaitaista yritti hakata palloa selvemmille vesille, kun armoitettu kapteeninne lämäsi pallon yhdellä (aivan : yhdellä) kädellä pakin selän takaa yläkyöstiin. Kuningasta. Ja jotta iltani olisi täydellinen, piti yksi maali tehdä toiseenkin päähän, kun vastustajan vippisyöttöä katkaistaessani puskin sen sitten Nipan käsien kautta maaliin. Vaan eipä hätää, peliä riitti vielä. Sitten alkoi T.Rautiainen show. Ensin vapauttavan syöttöni jälkeen poikkikentän liike ja rautainen ranne tolpan juureen. Sitten, jälleen yhden omiin potkitun maalin jälkeen, oli tiedossa huipennus. Peliaikaa parikymmentä sekuntia ja keskialoitus tilanteessa 4-3. Aloitusspesialisti J.Kettunen kahmii aloituksen ja pelaa sentterin pois, Time singahtaa irtopalloon ja pistää tyhjiin. 5-3, kiitos ja pisteet kotiin. Pisteitä lohkesi mukavasti Timelle (2+0), Vesalle(2+0) sekä Jurille, Jannelle ja Mikalle syöttöpisteet per kärsä. Ottelun pistekunkku oli kuitenkin, kyllä vain, teidän oman kapteeninne J.Kettunen pisteillä 1+2. Jos nyt joku laskee…
Toinen ottelu oli jo aiemmin kohtaamaamme Acmea vastaan, viime kierroksellahan pöllytimme suurinumeroisesti veikkosia. Edellisessä turnauksessa Acme oli kuitenkin voittanut KiVet, joten asianmukainen kunnioitus olisi paikallaan. Ensimmäinen erä meni hyvin meille, omalla ylänurkkanekkauksellani sekä muistaakseni Vesan vauhtimaalilla johdimme 2-0. Edellinen matsi alkoi jo hieman painaa jaloissa vastustajan painaessa kolmella kentällä. Mutta sitten Time onnistui jälleen hattutempun arvoisesti ja lehtereiltä oli taas kuultavissa jotain ruotsinkielistä ihastelua. Scoutit paikalla? Teemu pelasi maalissa loistopelin ottaen kaiken mahdollisen ja saalisti vielä syöttöpisteenkin yhteen Timen maaleista. Kahden erän jälkeen siedettävä 6-2 johto ja puuskutus vain lisääntyi. Professori M.Mononenkin nähtiin kentän laidalla luomassa uskoa entisiin pelitovereihin. Viimeinen erä meni irvistellessä ja lyhyillä vaihdoilla, yksi maali saatiin vielä aikaiseksi ja vastustajan peli koetettiin vain rikkoa. Todellista hätää ei missään vaiheessa ollut. Viimeinen erä hävittiin 1-2, mutta koko matsi vietiin varman oloisesti 7-4. Koko pakkikaartimme eli Tony, Rame, Jouni ja Timis a.k.a. Kisu tekivät kyllä mahtiurakan koko turnauksen ajan. Kertaakaan ei puolustuksessa oltu hädässä, kunhan vain hyökkääjät pelasivat vedot pois. Niin kuin ennen turnausta puhuttiin : puolustuksen kautta. Nostan hattua. Pisteitä tuli toisesta matsista Timelle siis hattutemppu, Vesalle muikeat 2+2, Jannelle 1+1, itselleni maali sekä Jurille, Mikalle ja Teemulle syöttöpisteet. Taas nähtiin, ketkä ovat käyneet treenaamassa ja areenaliigan peleissä; Rautiaisen ja Mäkilän kunnot ovat kyllä vahvassa nousussa, nyt jäin jo itsekin jalkoihin pistepörssissä.
Ensimmäinen kierros saatiin siis päätökseen ja mikäpä oli tulos: lähes täydellinen. Kahdeksan voittoa ja vain yksi yhden maalin tappio. Ei voi oikein valittaa. Mutta jos ei pisteitä katsota, niin paremminkin olisimme voineet pelata. Turhia maaleja omaan päähän ja hassattuja maalipaikkoja. Tyhmiä syöttöjä omassa päässä ja tarpeettomia jäähyjä. Parantamisen varaa löytyy aina. Mutta tämä turnaus osoitti kuitenkin sen, että materiaalimme on tarpeeksi laaja pärjäämään, vaikka pistepörssin kaksi kärkipelaajaa puuttuisikin. Se antaa uskoa. Nyt vain kovia treenejä ja treenimatseja, veliset.