TURNAUS 9/9 Campo Centerissä 31.3.2007

Jaahas. Kevät oli pitkällä, miehillä mielessä pil....etys risteily ja viimeistä turnausta vietiin. Kentille tullessa pelättiin putoamista, mutta loppuillasta oli tilanne jo aivan toinen...siitäpä pientä tarinaa. Poissa olivat Vesku, Jouni sekä Ari ja Jurikin marssi muodikkaasti myöhässä kentälle, alkuvihellyksen jälkeen. Totesi vaan, että ”hyvää kannattaa odottaa”. Jälleen siis kahdella sentterillä ja kolmilla laidoilla, kaksi pakkiparia komppasi. Ja Nipa tietty.

Ensimmäinen vastus oli peränpitäjä PSS IV, jonka oltiin nähty pelaavan yleensä korkeintaan yhdellä vaihtomiehellä. Taitava jengi kuitenkin, jotka olivat aiheuttaneet vahinkotappioita monellekin joukkueelle. Tasaisessa lohkossa yhdeksän pistettä ei ole huonosti. Ja pistepörssin kunkkukin sieltä tietysti löytyy. Mitenkään itseäni toistamatta, ALKU OLI JÄLLEEN MURHEELLINEN (montakohan kertaa olen otteluraportin aloittanut noilla sanoilla....). Mutta kun se oli. Omissa soi siis viiden minuutin pelin jälkeen. Tämän onneksi Janne kuittasi kaukolaukauksellaan, ja parin minuutin päästä Mika räppäsi laidasta takanurkkaan ja ensimmäinen erä meille 1-2. Toinen erä oli aluksi iloista maalintekoa, joista vastuussa Timpe hienolla yhdistelmällä, minä yläkössillä Kurpan tarjoillessa sekä Tonza. Mieli oli iloinen kuin kevätpörriäisellä ja kaikki tahtoivat kovasti pisteen makuun, eihän sitä tiedä milloin sitä seuraavan kerran saa. Siis pisteitä. Ja näin pelattiin juuri kuten PSS halusi. Salamana alkoi omissa soimaan vastahyökkäyksistä - Nipa oli voimaton kun punapaidat tahkosivat pari nättiä pistoa. Viimeinen maali tuli sitten jo vaparista, mistä lie pompannut sisälle. Kolmanteen erään mennessä kutkuttava tilanne 4-5. Tästä oli pisteet otettava, jos ensi kaudella mielittiin nelosta tahkota. Viimeinen erä olikin sitten kummallinen. Punaisten potku loppui täysin, yritykset olivat ponnettomia ja gonzokin yritti vain vahingoittaa kaikkia. Meikäläistä potki, Villen torppasi ja muitakin yritti kurmottaa jos vain yletti. Onneksi oli sen verran hidas kaveri ettei kaikkia saanut kiinni...Leijonat sen sijaan keskittyivät maalintekoon, Timpe täydensi hattutemppunsa ja moni muukin onnistui. Viimeinen erä 0-6 ja mukavasti kohenneltiin maalieroa voittamalla matsi 4-11. Kurpalle puhutuksilla 1+3 ja tehomiehen titteli. Kaiken kaikkiaan, alkurämminnän jälkeen hyvä matsi ja maalintekokin onnistui. Ahnaalla mielellä seuraavaan koitokseen.

Päivän toisena ja kauden viimeisenä vastustajana oli kolmoseen nousunsa jo varmistanut Tiikerit II. Edellinen matsi oli ollut murheellinen, selkeä 7-3 häviö joulun alla oli vielä kipeästi muistissa. Nopea ja taitava porukka, ei ollut varaa hötkyillä. Mutta. Alku oli....no, kyllä te taas tiedätte. Juuri niin – murheellinen. Alle kahdeksassa minuutissa oli peli 4-0 kun Tiikerit sommittelivat ja pikkujellonat vikisivät. Nipakin otti jo hieman kierroksia ja meinasi pyyhkiä kaverilla parkettia, mutta menikin vain omien sanojensa mukaan ”juomaan”. Näistä lausunnoista legendat syntyvät.....Vaan maalihan on paras kosto, niin tässäkin tapauksessa. Erikois-spessu-yv-kenttä jauhoi paikan Tonylle joka kiittikin luottamuksesta ja täräytti maalin läheltä kavennuksen. Parin minuutin päästä jatkoi Janne tulitusta ja oltiin enää kahden maalin päässä. Hieman mukavampi lähteä erätauolle. Toisen erän aikana Villekin heräsi ja alkoi pelata elämänsä peliä. Mies katkoi, raastoi, syötti ja tykitti kuin varsa kevätlaitumella (kuka antoi varsalle mailan?) johtaessaan leijonia hurmokseen. Toisessa erässä maalasivat Kurppa, loistotykillä kauden maalin pyssyttänyt Timis sekä Ville (Timiksen syötöstä!!). Tiikereitä vietiin kun leijonat murisivat. Kolmannessa erässä Ville vain innostui. Muutama minuutti erään ja mies maalaa taas Timpen syötöstä. Tiikereitten kavennettua ja tasoitettua onnekkailla laukauksilla mies vain jatkoi menoaan. Puolitoista minuuttia ennen erän loppua Timpe tarjoili taas ja verkko heilui (Tiikereitten veskan suosiollisella avustuksella ehkä...). Loppuminuutit olivat melkoista vääntöä kun junnut punkesivat niskaan ja tyrkkivät laidan yli. Välillä munkin yli jyrättiin niin, että käsi vääntyi ja vastus tarjosi kasseja suuhun. (nam.Eikä.) Mutta paikat kipeänä kestettiin ja kerättiin täysi pistepotti. Ehkäpä kolmonen opettaa poijjille nöyryyttä. Tämän pelin onnistujia Villen lisäksi Timis loistotaistelullaan sekä maalillaan, ja propsit myös Tonylle maalista. Pakkien maaleja ei ole liikaa tällä kaudella nähty! Tai siis ikinä.

Nyt on kausi jälleen paketissa. Vai onko? Päivän alkaessa taisteltiin sarjassa säilymisestä, mutta nyt on tilanne sen suuntainen, että saatamme olla jopa nousukarsinnoissa! Tämä kertoo kyllä sarjan tasaisuudesta, voittoja meni runsaasti ristiin ja yhtenä päivänä ylivoimainen jengi on paperia toisena. Tämä kertoo myös siitä, että jokainen joukkue on voitettavissa tässä sarjassa. Yhdellekään joukkueelle ei hävitty kahta kertaa, vaikkei välttämättä kaikkia voitettukaan. Pisteitä saatiin jälleen ennätysmäärä, 20, eli YLI tavoitteemme piste per peli. Pistepörssin voitti Kurppa lähes ennätysvähillä pisteillä (joita varmaan tarkistuslasketaan liiton virkailijoita myöten vielä useaan kertaan). Kauden aikana koettiin mustia hetkiä huonoina turnauksina, mutta niistä noustiin ja kevät oli oikeastaan yhtä voittokulkua. Viimeisestä kuudesta matsista ei hävitty yhtäkään, ja siihen on hyvä päättää. Vai päätetäänkö? Kohta se nähdään, päästäänkö nousukarsintaan....Joka tapauksessa, ainakin minun tynkäkauteni oli jälleen antoisa. Siitä Iso Kiitos kaikille.