TURNAUS 6, CAMPO SPORT 22.1.2005

Seuraavaan turnaukseen oltiin valmistauduttu hyvin, kerrankin. Viimeisen kahden viikon aikana oltiin pelattu kaksi harjoitusmatsia sekä yksi areenaliigan matsi. Pohjalle saatiin yksi tiukka voitto tiukasta areenaliigan matsista, yksi nöyryyttävä tappio kotikentällä sekä vajaamiehisenä komea voitto. Viimeisin oli onneksi voitto, näin oli sentään avainhenkilöillä itseluottamus kohdallaan. Itsellänihän viimeisin muisto oli vain tuo matsi, jossa jäätiin nollille. Joka tapauksessa, into kentälle oli joulutauon jälkeen kova. Alkamassa olivat ratkaisevat turnaukset, vastassa sarjan kärkijoukkueita.

Ensimmäinen vastus oli (onneksi) heikoksi tiedetty Salipedot. Edellisen kierroksen kohtaaminenhan oli päättynyt ennen aikojaan, 12 maalin raon tultua täyteen ja liinapääpakin menetettyä täysin malttinsa. Nyt ei näkynyt kyseistä herraa paikalla, eikä tosin kovin montaa muutakaan. Päivän ensimmäisen matsinsa olivat Salipedot joutuneet luovuttamaan, eikä nyttenkään kentällä ollut kuin minimit viisi miestä ja veskari. Tiedossa olisi verilöyly, mikäli ihmeitä ei tapahtuisi. Asenne olisi tärkeä pitää kohdallaan, eikä loukkaantumisia haluttaisi. Ottelu alkoikin vahvassa leijonakomennossa, me veimme ja vastustaja vikisi. Maaleja tuli lähes joka vaihdossa eivätkä Salipedot saaneet kuin pari onnetonta vastahyökkäystä. Ensimmäinen erä meni tylysti 6-0. Toisesta ja kolmannesta erästä ei oikeastaan löydy sen parempaa kerrottavaa, pelin henki oli selvä ja palloa ei turhaan lainattu vastustajalle. Ketjut Janne – Juri – Vesku sekä Timpe – minä – Kurppa takoivat armotta maaleja (tai ainakin jotkut takoivat, itsehän en osuisi ladon seinäänkään, en vaikka olisin ladon sisällä) ja peli päättyikin ennen kolmannen erän loppua lukemiin 12 – 0. Vastajengi taisteli hyvin, eikä alentunut koiruuksiin vaikka olivatkin selkeästi altavastaajana. Pakkiosastoakin oli ilmeisen urheasti haettu Kustaankartanon vanhainkodista, rollaattori taisi olla kentän laidalla parkissa. Välillä hieman hävettikin viedä miekkosia noin rumasti, mutta saatiin ainakin hyvät lämmöt ja maalintekoharjoitus. Jotkut vain tuntuvat kaipaavan sitä hieman vielä lisää(nro 69, kaksi minuuttia, varman maalipaikan hassaus – kättä pystyyn…). Nipalle nollapeli lähes minimisuorituksella, tilastoihin taisi tulla yksi torjunta.

Toinen ottelu olikin sitten pahempi, ensimmäisellä kierroksella olimme taistelleet vastassa olevista Jääahmoista niukan 4-3 voiton. Peli alkoi hieman onnettomasti osaltamme, huonon syötön vastaanoton jälkeen pääsi vastustajan liukas kärkimies juoksemaan pakkien ohi ja vippaamaan hienon maalin. Se olikin ehkä tarpeen, herätti sopivasti edellisestä maalijuhlasta ja sai taistohengen esille…ainakin vähäksi aikaa. Seuraavaksi alkoikin KLC-show, jossa esitimme ehkä parasta peliämme aikoihin. Linkit Janne – Vesku sekä Timpe – Kurppa toimivat hienosti minun ja Jurin säestäessä taustalla. Pakit Mika, Timis, Rame ja Tony avasivat peliä varmasti ja pitivät oman pään tiukkana. Maaliverkko lauloi vastustajan päädyssä ja johto kasvoi hetki hetkeltä. Kahden erän jälkeen tilanne oli jo 6-1 ja hyvältä näytti. Silloin kuuluikin jälleen vaihtopenkiltä tuo tuttu lausahdus ” No tätä pellii myö ei ainakkaan hävitä! Diih! ” (Murteesta voitte päätellä kuka lie tuon totesi) (siis Kurppa) Eli pelaaminen loppui ja annettiin vastustajalle liikaa tilaa. Pari maalia tuli tosin omiin myös hurjan tuurin avulla, pompoti-pompoti - kimmokkeita yläseen kolmen jalan ja kahden mailan kautta ja tilanne kiristyi. Hetkessä tilanne oli 6-4 ja otimme aikalisän. Keskittymistä, raivoa ja tilannekovuutta painotettiin. Vaan auttoiko – no ei, tulivat jo maalin päähän ja kylmät muistot menneiden kausien viime hetkien häviöistä pyörivät jo mielessä. Jääahmat painoivat päälle, vetoja tuli mutta suuri osa saatiin peitettyä. Lopulta, kesken pahimman painostuksen pääsivät Vesku ja Janne läpi ja tekivät komealla klap-klap-sahauksella vapauttavan 7-5 maalin. Loppuhetket kestettiin raivolla ja tärkeät pisteet saatiin kotiin. Olo oli helpottunut, jälleen yksi avainturnaus selvitetty. Kun Kivet vielä hävisivät Elitelle, oli olo sitäkin parempi eron venyessä neljään pisteeseen. Seuraava turnaus olisikin ehkä yksi tärkeimmistä, siihen olisi syytä valmistautua hyvin…