TURNAUS 6/9 CAMPO CENTERISSÄ 19.01.2008

Loskaisissa merkeissä avautui tämä vuoden 19. aamu Helsingissä. Ei häikäissyt aurinkon säde eikä valaissut kuun sirppi aamupalapöytää, jossa lohduttomissa tunnelmissa väänsin yön yli ilman kantta pöydällä vetäytynyttä lasagneannosta naamariini (ihan omalla reseptillä tehtyä). Kahvi maistui paakkuiselle ja horoskooppi lupasi härille vain kaikkea mahdollista pahaa: taloudellisia vastoinkäymisiä, eroja, turhautumista ja syvälle juurtuvaa apatiaa. Tämäkö olisi koko päivän kuva?Tuijotin masentuneena mailani jo hieman lohkeillutta vartta. Tosiasiat tosiasioina. Kamppailuleijonien tilanne ei näyttänyt valoisalta. Kynsimme syvällä lettomaisessa suossa, jossakin saraheinän ja muun sammalkasvillisuuden alapuolella. Viisi pistettä ensimmäisistä kymmenestä pelistä ja oikeutettu sijoitus kolmanneksi viimeisenä. Suunnan oli muututtava nopeasti ettei viikatemies vahvistaisi 5-divisioona paikkaamme jo kesken kauden.

Mutta kuinka ollakkaan, kun saavuin hallille näyttikin tilanne jo varsin paljon positiivisemmalta. Joukkue lähes täysilukuisena ja silminnähden motivoituneena paikalla. Joukkueen taktinen tutkapari, Mikko & fläppitaulu olivat laatineet uuden veretseisauttavan puolustus- ja karvaustaktiikan, jota päätimme lähteä toteuttamaan. Tässä yhteydessä en luonnollisesti voi paljastaa taktiikasta enempää, seinilläkin kun on korvat ja tällä palstalla ehkä muitakin lukijoita kuin väsyneet leijonat

Ja sitten päästiinkin itse asiaan. Vastassa SB Vantaa IV, sarjataulukon kolmospaikan haltija, ennalta arvioiden varsin kova luu. Mutta kovin kauan ei tulostaulu ehtinyt näyttää nolla-nollaa. Puoli minuuttia oli ehditty pelata kun Kettusen tykki naarmutti ensi kertaa päätylaudoitusta. Allekirjoittanut oli poikkeuksellisesti oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja lapioi maalin takaa ponnahtaneen irtopallon reppuun kenenkään estelemättä. Pelin hallinta siirtyi leijonille. Näyttäviä kuvioita luotiin tämän tästä ja uudella pelisysteemillä vastustajan hyökkäyspeli puuroutettiin kulmiin. Tulokset antoivat kuitenkin odottaa itseään aina seuraavaa erään asti.

Toisen erän puolessa välissä alkoi sitten SB Vantaan jäähysuma. Kokonaisuutena ei ole vastustajaa syytä lähteä leimaamaan, mutta muutamalla Vantaan pojista olisi kyllä vielä kehitettävää herrasmiespelaamisen saloissa. Yhden kaverin kasetti leikkasi totaalisesti kiinni, minkä seurauksena Mikko murjottiin poikkeuksellisen ruman näköisesti kaukalon laitojen väliin. Leijona-organisaation lääkintähenkilökunta toimi kuitenkin asiantuntevasti ja puolen erän lepäilyn jälkeen uhri oli taas pelikykyinen. Tuomari palkitsi huligaanin punaisella kortilla. Suihkuun kaveri ei kuitenkaan ilmeisesti ymmärtänyt painua, koska vielä kolmannessa erässäkin olin kuulevinani vaimeaa leukojen louksutusta katsomon puolelta

Varsinaista ylivoimamaalia emme päässeet sutimaan, mutta vastustajan jäähyjen välissä pöllytimme verkkoja kahdesti. Ensin puhui Kettusen oivassa vireessä ollut lämäri ja peli oli 2-0. Tästä maalista tosin keskusteltaneen vielä tulevissa saunailloissa. Kapteeni Pitkänen nimittäin sai kuin saikin niin tuomarin kuin tilastomiehetkin vakuuttuneeksi siitä, että oli onnistunut hiuksen hienosti hipaisemaan palloa ennen sen maaliin päätymistä. Pitkäselle arvokas maali, Kettuselle tilastollisesti vähempiarvoinen syöttö. Ja muistetaan toki vielä, että kyllähän tilanne varmasti kaivelee myös Kettuselle pallon syöttänyttä Kurvista, toisia syöttäjiä kun ei lasketa. Toivotaan ettei tämä kiistelty maali ratkaise herrojen pistepörssisijoituksia:). No hetkeä myöhemmin liikuttiin jo selvemmillä vesillä kun Juri syötti ja Tonza sijoitti 3-0 maalin siististi alakulmaan.

Myötätuuli puhalsi leijonille myös jälkimmäisessä pelissä EBL:ää vastaan, joskin jo vaimeammin. Tuntui ettei taktiikkamme purrut ihan yhtä vahvasti kovakuntoiseen EBL:ään. Yhtä iloisia kuvioita ei enää nähty, peli oli selkeämmin keskikentän mies miestä vastaan vääntöä. Ensimmäinen matsi painoi varmaan jo pohkeissa ja saattoivatpa pelien välissä Subwayssa nautitut kinkkupatongtkin närästää yhden jos toisenkin vatsoja. Mutta ei auttanut itku markkinoilla. Silloin kun ei tulosta synny tasakentällisin, niin on syytä etsiä erikoistilanteita. Tämän ohjeen molemmat joukkueet olivat sisäistäneet kiitettävän arvoisesti. Tasaisesti neljä kaksiminuuttista kumpaisellekkin.

Pelin ensimmäinen ja toisaalta ainoa tasakentällisin tehty maali syntyi kahdeksan minuutin pelin jälkeen. Mikko syötti ja Janne siivutti pallon ranteella yläkyöstiin. Ja sillä maalilla pidettiin sitten etulyöntiasema aina seuraavan erän alkuun, jolloin vastustaja sitten tasasi tilit ylivoimalla. Torjuntavuorossa ollut Leo ei voinut mitään tarkalle, maskin takaa tulleelle laukaukselle. Mutta vuorovedoin kun edettin, niin erän lopussa oli taas leijonan saalistusaika ylivoimalla. Ville syötti tarkasti ja Janne tykitti toisen maalinsa joka samalla oli epäilemättä päivän komein osuma. Kyllähän se vähän kirpaisee, että alivoima koitui vielä kolmannen erän lopussa kohtaloksemme ja EBL niittasi tasoituksen, mutta mikään häpeä tulos ei missään nimessä ollut. Vastustaja oli kova, ei mikään heittopussi

Päivän saldona 3 kultaakin arvokkaanpaa pistettä ja kohennus siipi maassa kulkeneen joukkueen itsetunnolle. Taktisesti kypsää peliä, nöyrää työntekoa, pääosin positiivista kannustusta ja riittävä määrä onnistumisia. Jatkossa vielä vähemmän jäähyjä, enemmän tarkkuutta laukauksiin ja malttia syöttöihin niin hyvä tulee. Taitavammiksi emme luultavasti tule, mutta ei tarvitsekkaan tulla. Jos sama asenne ja ystävämme fläppitaulun kunnioitus näkyvät myös seuraavissa peleissä niin sarjataulukko saattaa vielä näyttää ihan toiselta. Matti Nykäsen sanoin: "huominen on aina tulevaisuutta".

- #15 Timpe