TURNAUS 7/9 Ruskeasuolla 18.02.2006

Taas mentiin ja valot vilkkuen neljän pisteen turnaukseen, olihan vastassa lohkojumbo ja lohkon kolmanneksi viimeinen. Takki auki ja kentälle. Kato oli jälleen käynyt ja pelaajat kipeinä; Kurppa, Juri ja Jouni olivat kipeinä kotona, karri edelleen poissa ja Jannen jalka edelleen rikki eli joukkue oli todella vajaavainen. Kun vielä lisätään minun kuumetauti joka oli rajamailla, mutta päädyin pelaamaan, ei alku vaikuttanut hyvältä. Kahdeksalla pelattiin ja se kyllä näkyi vaikkakin odotukset olivat korkealla.

Ensimmäinen peli oli Team Emstaria vastaan, maaliin Pete ja kentälle. Pelin juoni oli selkeä, missä ikinä Timpe liikkui, tuli tapahtumia; mies oli aivan liekeissä!! Peli alkoikin loistavasti kun Timpe laukoi maalin kohtalaisen nopeasti, muutaman erän jälkeen peli oli hyvin meidän hallussa (jotain 5-2) ja voittokin näytti olevan mahdollinen. Toimitsijat sanoivat jo Timpen viidennen pisteen kohdalla ”ei voi olla taas sama jätkä!”. Pete heitteli monta hyvää heittoa kentän poikki, mutta ikävä kyllä Vesku ei aivan niitä saanut kunnolla haltuun. Kentän erikoinen nähtiin kun Pete jälleen heitti eikä Vesku saanut kontaktia palloon, mutta pallo liukui sentin päästä vastustajan maalista kun heidän veska ei jostain syystä pystynyt lukemaan sen liikettä! Muutenkin vastustajan maali oli kuin noiduttu suuren osan aikaa, pallo oli meidän hallussa ja vetoja tuli roppakaupalla; poikkipuuhun, tolppaan, kypärään ja missään näistä veskari ei kerinnyt edes liikkua, mutta jos ei mene maaliin, voit hävitä ottelun. ja näinhän kävi. Vetoja tuli kaukaa ja osa meni liian kaukaa sisään, mutta minkäs teet. YV toimii edelleenkin ja toinen joukkueen erikoisuus nähtiin kun Tony oli laitettu YV:n keskelle ja hänelle syötettynä Tony käännähti näppärästi ja laittoi tuon niin tutun ja turvallisen rannelaukauksen alapesään! Harvinainen YV-maali Tonylle ja kaikki kunnia miehelle; heti kun paikan saa, pitää se lunastaa!! 6-7 häviö, ja tuon Vitutuksen määrän pystyi aistimaan. Timpelle 2+3 ja man of the match-titteli.

Seuraava peli oli AVYKia vastaan ja pelit myöhässä. Jo ennen pelin alkua vastustajan saapuessa näytti kuin olisi ”uusia” pelaajia ringissä, kuultiin ohimennen myös vastustajan leiristä mm. lause ”nähdäänkö tänään erikoisuuksia?” eikä kaikki vissiin tuntenut toisiaan, mutta spekulointi on spekulointia. Joka tapauksessa, Nipa maaliin ja peli käyntiin. Alku olikin mitä kauheinta peliä, mitä on kaudella nähty. Vastustaja teki jo tokan minuutin kohdalla ekan maalin ja jatkoi siitä 4-0 johtoon asti, tuntui ettei mikään auttanut. Peli ei kulkenut ja vastustajan jätkät pyöritti peliä. Toisessa erässä aloitettiin sitten pelaaminen, ja kukapa muukaan kuin Timpe, raketti-raimon syötöstä! Väliin vastustaja tekaisi taas maalin.. Muutama minuutti edellisestä ja asialla Vesku Tonin syötöstä, näytti että pelillisesti saatiin hiukan auki lukkoa. Kolmas erä olikin pääsääntöisesti meidän, Alkuun YV-maali kun allekirjoittanut lähetti poikkisyötön Timpelle joka laukoi millimetrin tarkasti alanurkkaan. Minuutti tästä ja Timpe laittoi Veskun kanssa kuvion, jonka Vesku viimeisteli komeasti. Vastustaja alkoi herpaantua ja ottikin jäähyn jatkuvasta väärästä pelitavasta. YV ja kulmasta allekirjoittaneen syöttö keskelle ja kukapa muukaan kuin Tony; käännähdys, ranne ja maali. 11 sekuntia jäähyn alkamisesta! Maalin päässä oltiin ja mailan puristus alkoi, päästä päähän mentiin ja intensiviteetin ollessa korkealla, Tony otti hiukan heppoisasti vihelletyn jäähyn. Peli tuntui olevan siinä ja lopulta vastustajakin alkoi kuluttaa aikaa pitämällä palloa vain meidän pään kulmissa. Mutta ei sekään riittänyt, kun tahtoa riittää, pallohan OTETAAN vastustajalta!! Jälleen vastustaja yritti mennä kulmaan pallon kanssa, kapteeninne väänsi itsensä palloon ennen vastustajaa, riisti pallon vaikka kaveri huitoi ja potki (lähes alkoi itkeä kun jäi kulmaan tilanteen jälkeen..) , kiersi seuraavan vastustajan ja päästiin 2-1 tilanteeseen pakin kanssa, pieni lätty pakin mailan yli Veskulle keskelle, joka pisti NIIIN makoisasti pienen kosketuksen kanssa pallon kaarella yli heittäytyneen veskan, hieno maali ja mikä tunne, loppuhetken tasoitus ja ALIVOIMALLA!! Vajaa kolme minuuttia aikaa, eikä kumpikaan joukkue antanut juurikaan tilaa toisilleen, näytti että tasapeli oli tulossa…kunnes 20 sekuntia ennen loppua vastustaja heitti omasta päästä roikkusyötön keskelle, johon heidän pelaaja pääsikin ensin. Tämä laukoi nopeasti jonka Nipa ottikin hyvin, mutta pääsi reboundiin ja pienestä kulmasta laittoi maaliin.. Ei voinut olla totta!!

Pienellä ringillä pelatessa poissaolot tuntuvat ja peli menee jonkun verran sekaisin. Tosin peliä pitäisi myös parantaa ja kovuutta lisätä, varsinkin loppuhetken tilanteissa. Ei voi kunnioittaa vastustajaa jos halutaan voittaa.. Mutta pelit oli pelattu ja oli aika siirtyä ryminällä jo suunniteltuun palaveriin pubin puolelle. Pelit oli myöhässä, joten kiire oli. Jannen ja Veskun kautta Taxilla Vltavaan katsomaan lätkää!! Porukka oli pienentynyt alkuperäissuunnitelmasta, mutta eipä se haitannut tätä porukkaa. Juomia kului ja naisiakin eksyi pöytään. Pete alkoikin kertoa elämän tosiasioita tälle vähän enemmän elämää nähneelle naiselle (toim. huom. 30-v.), johon tyttö vastasikin ”miksi sä vittuilet, mikä on sun ongelma?”. Joka tapauksesta tästäkin selvittiin ja Suomen voiton jälkeen siirryttiin Vilhonkadun moskeijaan, Hamlettiin, jonka tapahtumista ei taaskaan ole jälkipolville kerrottavaa. Kukaan ei tiettävästi loukkaantunut ja kotiinkin on päästy. Seuraavaksi jatketaankin iltaa merellisissä tunnelmissa kauden päättäjäisissä.

”Täytyy nauttia taipaleesta, matkalla olosta, eikä aina vain varrota perillepääsyä”

- Rolf Arnkil -