OTTELURAPORTTI 8/9, CAMPO SPORT 26.2.2005

Ja taas mentiin. Edellisen, loistavasti onnistuneen turnauksen jälkeen nyt olisi jo mahdollisuus varmistaa nousu kuninkaalliseen nelosdivariin. Vastassa pari keskisarjan joukkuetta, joten koettelemus olisi enemmänkin asennetta kuin taitotasoa koetteleva. Muttamutta…niin monta kertaa ennenkin olimme pystyneet sössimään helpolta vaikuttaneet matsit. Ja varsinkin ensimmäinen matsi olisi vahvassa nousussa olevaa Vantaan Diesel II:sta vastaan. Alkukaudesta peränpitäjänä ollut jengi oli nyt jo melkein kärkikahinoissa. Viime kerralla voitto oli sangen selvä, vaikka omassa päässäkin oli soinut tiheästi.

Ja niinpä niin, vaikka kovasti tolkutettiin oman pään tiukkaa peliä ja muuta tällaista, alkoi matsi karmeasti. Ensin pieni moka pakkien ja Nipan yhteispelissä, perään lepsua oman pään peliä ylivoimapelissämme, ja nopeasti oltiin jo 2-0 tappioasemassa. Tunnelma oli jotenkin kireä, kaikki vain huusivat toisilleen ja ilmeet olivat kuin oravalla käpy jäässä. Onneksi maalinteko sentään sujui jotenkuten. Tilanne saatiin käännettyä ja maaleja alkoi syntyä. Mutta molempiin päihin. Lähes joka vaihdossa. Jos puhutaan katsojiin menevästä pelistä ja suuren urheilujuhlan tunnelmasta, ensimmäinen koskee meitä ja toinen jotain muuta. Ensimmäinen erä päättyi 6-3 meille, joten maaleja kyllä tuli. Eikä meno laantunut jatkossakaan, maaleja tehtailtiin joka välissä ja oma pää vuoti suurista puheista huolimatta kuin seula. Kolmannessa erässä vastustaja päästettiin jo niskaan hengittämään, tilanteeseen 9-8. Muun jengin kaivatessa aikalisää, koutsi Kurvinen napautti onneksi kahden maalin eron ja hieman helpotti. Loppu oli onneksi meidän esitystämme ja loppunumerot kirjattiin meille 13-8. Siis kaksikymmentäyksi (21) maalia ottelussa. Hurlumhei ja verkot tötterölle. Vaan minkäs teit, kaveri oli kyllä nopea ja painoi päälle, ei ollut pakeilla juurikaan tilaa avata. Rako sentterin ja laitureiden välillä oli liian iso, ja siinä oli juuri tarpeeksi tilaa vastustajan nopeilla kärkimiehillä häärätä. Tästä oli kyllä jo puhettakin, ja tultiin siihen tulokseen, että meidän maalintekotyylimme ilmeisesti vaatii tällaisen pelityylin. Jos tulee maaleja tehtyä, niin tulee niitä omaankin päähän. Sentterinä voin kyllä sanoa, että aika vaativa pelityyli kahden suunnan pelaajille…

Seuraavana vastaan tuli Jyry, joka ei edellisellä kierroksella aiheuttanut kovinkaan suuria vaikeuksia. Eikä nytkään jätetty veikkosille juurikaan saumaa. Puolustusta oltiin tilkitty, miestä otettiin tiukasti ja vedot peitettiin. Ja Nipallakin kulki peli paremmin. Tuloksena verrattaen murhaava matsi. Hyökkääjät takoivat maaleja ja puolustajat tukivat taustalta. Ajoittain maalinteko näytti ja tuntui jopa törkeän helpolta, ehkäpä meidänkin joukkueemme kuuluu sittenkin ainakin nelosdivariin. Lopputulos 14-4 ei jätä juuri epäilyn varaa. Selvä peli.

Pisteet kotiin ja piste-ero seuraavaan kasvoi Panun ja Kivien pelattua tasan jo vaikuttavaan kahdeksaan pisteeseen. Ennen viimeistä turnausta varmistimme näin jo varman nousun neloseen, siltikään ei juuri juhlia nähty. Pidetään tätä hyvänä asiana, ketään ei ilmeisesti kiinnosta juhlia, ennen kuin viimeinenkin matsi on voitettu. Jo nyt on voittoputkemme ennätyksellisen pitkä, eikä sitä aiota katkaista vieläkään. Panu on vielä vastassa ja se tulee vastaan varmasti kovaa, sillä heille pisteet ovat elintärkeät nousukarsintojen kannalta. Nyt vain ankaralla asenteella kohti viimeistä turnausta, hoidetaan toimitsijahommat kuntoon ja ennen kaikkea pisteet kotiin. Sitten tikotiko, pokopoko ja risteilemään. Sitä reissua on jo hehkutettukin sen verran, että toivottavasti jää kertomista jälkeenkinpäin…ARRRRIBAA!!