TURNAUS 8/9 Hakaniemi 5.3.2006

Sunnuntaiaamu Hakaniemessä.. Kauden toiseksi viimeinen turnaus edessä ja oma järjestämisvelvollisuus. Järjestäytyminen oli totuttuun tapaan hoidettu viime hetken paniikissa ja osa toimitsijoista jopa hoidettiin päivän aikana, jotta saatiin homma toimimaan. Kovat pelit odottivat ja joukkueesta huokui pieni ehkä epätoivoinenkin lataus, pisteitä oli saatava edellisen katastrofiturnauksen jälkeen! Jälleen lisää loukkaantumisia oli tiedossa; Pete oli satuttanut selkänsä eikä edes päässyt paikalle ja Timpe oli matkalla kotiin Slovakian rinteiltä eikä osallistunut turnaukseen eli jälleen kerran kentät sekoittuivat.

Ensimmäinen peli oli sarjajohtajaa vastaan, Naku. Tiedossa oli kova aamukahina, jossa vastustajan tiedettiin pelaavan ajoittain loistavaa salibandya. Peliin lähdettiin kovalla puolustusasenteella ja vastahyökkäyksillä, tällä vastustajalle ei auta antaa yv-hyökkäyksiä! Alku oli hyvää kokonaisvaltaista puolustuspeliä eikä Nakukaan saanut varsinaisia paikkoja järjestettyä vaan tarvittiin pieni oman pään huolimattomuusvirhe, Naku otti Tonylta oman maalin edessä pomppivan pallon pois ja laittoi alanurkkaan. Peli jatkui edelleen tasaisena ensimmäisen erän loppupuolelle, jolloin Naku teki toisensa ja erän viimeisen 10 sekunnin aikana järjestettiin Veskulle maalipaikka, ensimmäinen erä 1-2. Toisessa erässä alkoi jo Nakun peli löytää uomiaan kun taas meidän peli ei asettunut kunnolla missään vaiheessa. Nakun syöttöpelillä kun avautuu jopa meidän maalin takatolpalle paikkoja mistä vastustaja laittaa tyhjään kun puolustavia pelaajia ei ole mailla halmeilla. Onnenkantamoisiakin Nakulle löytyi kun kulmasta syöttöyrityksen aikana pallo takertui syöttäjän lapaan, otti ihme kierteen ja laskeutui hieman vastaan tulleen Nipan taakse aivan maalin takaylänurkkaan, ei voinut mitään. Yksi maali jälleen meille, tekijänä Ville. Toinen erä 1-3 ja peli 2-5 eli edelleen oltiin pelissä kohtuullisesti mukana, mutta sen jälkeen alkoi kolmas erä. Tästä erästä jäi niin sanotusta luu käteen, olo oli kuin maan nielleellä, Naku teki hienoja kuvioita eikä meidän pelaajat pysyneet millään mukana. Kentät sekoitettiin ennen kolmatta erää jolloin Kurppa tuli Villen ja Veskun kanssa samaan ja toisesta kentästä muodostui Juri, Tonza ja Mika. Peli meni ehkä vielä enemmän sekaisin, huonoa joukkuepuolustusta johtuen väsymyksestä(?) vai kerta kaikkiaan huonommuudesta. Kentät vaihdettiinkin takaisin edellisiin kun oma pää soi eikä saatu oikein mitään aikaan. Yksi maali tähänkin erään kun Juri syötti kulmasta allekirjoittaneelle joka pamautti välittömästi maalin kattoon, eipä lohduta. Kolmas erä 1-6 ja koko peli 3-11; kertoo kyllä todellisen eron joukkueiden välillä. Ville 2+1, Vesku 1+1 ja Juri 0+1.

Tämän jälkeen alkoi toimitsijavuorot, mitkä menivät miten menivät, välillä merkinnät olivat mitä olivat ja tuomarit hätää kärsimässä, paras lause mikä kuultiin ”Näitä välejä ei pitäisi olla ja nää maalit merkitään näin, ei noin. Tänne merkitään jäähyt ja tänne kokonaistulos. Oletan siis että toimitsijakortteja ei ole.” Aivan sama, #¤%tu mitä pilkun viilaajia! Ei todellakaan vaan tässä näkyi mitä tapahtuu kun ei hoideta asioita kunnolla. Onneksi pääsääntöisesti toimitseminen meni kohtalaisen ok koko päivän osalta. Veskun kellomiehen rooli oli mieleenpainuvaa kun mies keskittyi pelin katsomiseen lähes transsissa kunnes kuului kentältä ”KELLO!!!!” ..ja monta kertaa..

Iltapeli oli sitten Oilers II vastaan ja Oilers:n edellinen peli oli näyttänyt liian hyvältä, kovaa peliä mutta myös teknisesti taitavaa. Peliä edeltävästi Jouni oli ilmoittanut esteestä eli vielä yksi pelaaja pois!! Ihan niin kuin niitä ei muutenkaan olisi jo tarpeeksi poissa.. Janne oli päässyt jo aikaisemmin paikalle ja ilmoitti että hakee pelikamat jos vaan saadaan toimitsija Jannen tilalle matsiin. Jalka oli alkanut osoittamaan kuntoutumisen merkkejä, mutta sovittiin että jos vähänkin ongelmia niin Janne lopettaa välittömästi, mitään riskejä ei kannata ottaa suuremman vamman pelossa. Olihan hikinen puolituntinen kun käytiin haastattamassa melkein jo Hakaniemen torilla makaavaa herrasmiestä kaljapalkalle, mutta onneksi entinen KLCn veska Timo suostui pitkän keskustelun jälkeen jäämään oman matsin jälkeen.. Janne ja Ville kävivät sitten lämmittelemässä (kyllä, luette oikein!) parkkitiloissa, jotta vanhat vammat eivät palautuisi ja jalat kestäisi pelin huuman. Kun vielä pelipaidat vaihtuivat vanhoihin oransseihin, sai Janne odottaa pelin alusta yli minuutin ennen kuin hänen kapteenille antamansa paita saapui areenalle kunniafanfaarein, tosin muitten jo pelatessa.

Oilers aloitti odotetunlaisesti tarkalla puolustuspäästä lähtevällä syöttöpelillä, joka poikikin nopean kahden maalin johdon vajaassa kolmessa minuutissa. Muutama minuutti tästä ja Janne antoi kulmaan kovan syötön jonka kapteeninne kävi hakemassa ja käännähti takaisin maalille, veto etunurkkaan johon veskari oli jättänyt metrinmittaisen aukon. Nopeasti tämän jälkeen vastustaja tekaisi kolmannen maalinsa ja eka erä 3-1. Erän lopulla tuli pieni kaksinkamppailu, jossa arvoisa kapteeni antoi isän kädestä vastustajalle kyytiä heittämällä pienen miehen laitaa vasten, tosin puolustukseksi sanoen mies itse yritti samaa ennen kuin totesi itse makaavansa laidalla. Oikea tuomio olisi ollut ehkä molemmille 2 min, mutta näin tällä kertaa; 2 min estämisestä. Hieman vaikeahko erä, mutta tuntui ettei hätää ole. Toiseen erään valmistautuneena Rame antoi hieman ennen puolta kenttää syötön Villelle, hieman ravia eteenpäin ja veto etunurkkaan, 19 sekuntia toista erää ja maalin päässä. 8 minuutin jälkeen Oilers meni jälleen 2 maalin päähän tällä kertaa alivoimamaalilla, mutta siitä muutama minuutti ja Villen lättysyötöstä Vesku laittoi hyvällä vedolla toisen erän loppulukemat 4-3. Toinen erä olikin hieman enemmän tasaista vääntöä ja kamppailua. Kolmannen erän alku oli synkkä, vain kolme minuuttia ja Oilers 6-3 johtoon. Aikalisän paikka kun 5 minuuttia pelattu erää. Pieni rauhoitus, pelillisesti ei mitään muutosta vaan uskottiin omaan pelaamiseen. Meni vielä 5 minuuttia aikalisän jälkeen ennen kuin tulppa aukesi. Ajassa 40.16, pallo saatiin jälleen karvattua vastustajalta ja kapteeninne (jälleen) ravatessa ylös Vesku hiipi takatolpalle, jälleen lättysyöttö Veskulle ja täysin identtinen maali edelliseen. Kahden maalin päässä!! Raivoa! No, Oilers veti hieman kaukaa lähes ilman maskia hyvän vedon ja oltiin kolmen maalin päässä. Peli kuitenkin alkoi sujua ja Oilers sen huomattuaan joutui alkaa rikkomaan ja saikin jäähyn. Ylivoiman aikana peli oli hieman normaalista poiketen rikkonaista eikä kunnon syöttöpeliä tai vetopaikkoja syntynyt, mutta vastustajan karvattua pallo, se lähti rohkeaan hyökkäyspeliin ja menetti pallon. Jälleen kapteeninne viedessä palloa ylös vauhdilla (toim.huom. Ravia polle, ravia!), niin (kukapa muukaan) Vesku olikin jälleen takatolpalla ja kolmas identtinen maali!! Tällä kertaa YV-maali ajassa 43.21. Anteeksi Janne, olisi voinut syöttää jo omasta päästä (olisi ollut 2-1 jo aikaisemmin), mutta kun ravihepoillakin on ne silmälaput ettei ne nää ympärilleen.. Tästä 30 sekuntia ja vastustajan pyörittäessä, kapteeninne katkaisi syötön ja vesku karkasi pakkien taakse, syöttö sinne ja Veskun hallittu taka-alanurkka ajassa 43.59, enää maalin päässä!! Mylly pyörimään, hanat kaakkoon ja ryminää!!! Pyöritys jatkui Oilers päässä ja näki kuinka mailat rystyset alkoivat valkenemaan heidän puristaessa mailojaan. Veskun taistellessa kulmassa, pujotellen ja lopulta rohkeasti etukulmalta läpijuoksu (vai syöttö) yritys, josta pallo nousi korkealla ilmaan laskeutuen suoraan maalin eteen veskarin taakse tyhjään paikkaan, jossa Janne oli valmiina; pallo varmasti sisään ajassa 44.23 (toim.huom. Täysillä sisään!! Mailakin meni rikki varresta kun Janne päätti että sinne menee!) ja voi sitä huutoa tasoitusmaalin jälkeen!! Mutta mitä tapahtui tämän jälkeen? Kun draivi on päällä ja jo kolme maalia on tehty minuutin sisällä, miksi lopettaa siihen? Aloituksen jälkeen Vesku taisteli pallon itselleen, syöttö keskelle, johon liikkui Ville, välitön veto ja MAAAAAAAALI!! 8-7 johtoon ajassa 44.42, neljä maalia vähän yli minuutissa!! Kenttä oli yhtä oranssia huutomerta täynnä ja miehet pomppi kuin skitsofreeniset eristyshuoneessa! Vielä oli aikaa ja nyt rauhassa, omaan päähän ei enää mene! Vastustaja otti veskarin pois, yritti ja yritti, mutta peli kulmaan ja Tony hoiti viimeiset sekunnit! VOITTO!! ja millä tavalla! En muista KLCn historiasta yhtä vahvaa nousua ja taistelua loppuhetkillä! Voi sitä halailun ja hymyilyn määrää! Yläviitosia jaeltiin, tunnelataus oli aivan uskomaton! Kurpalle kiitokset loistavasta pelin luvusta: aikalisän otto ja kuumien pelaajien peluuttaminen pelin viimeiset 5 minuuttia, jotka kiittivät tällä tavalla peluuttajan valintaa. Ottelun hahmot olivat Ville 3+4, Vesku 4+2, Janne 1+1 ja Rame 0+1

Mahtava lopetus ja todennäköisesti helpotus ennen viimeistä turnausta kun ei tarvitse miettiä enää putoamisrajaa. Mutta kunnon latinki viimeiseen turnaukseen, meillä on hampaankolossa Greasers:ia vastaan!! Huomion arvoista tässä turnauksessa oli, että vaikka jäähyjä tuli yhteensä 6x2minuuttia, yhtään YV-maalia vastustajat ei tehneet. Tällä hetkellä voidaan puhua KAMPPAILULEIJONISTA!!!!!

”Menestys alkaa siitä, missä useimmat lopettavat”

- Kari Nykänen -