TURNAUS 9/9 MYLLYPURO 05.04.2008
Kamppailuleijonat, EBL, Legendat. Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti, viimeinen lintu oksalla tippuu (vitosdivariin) ja niin edelleen. Moni muukin klassinen sananparsi saattaisi sopia tähän kauden viimeiseen turnauspäivään kuin nenä päähän, mutta pitäydytään nyt tässä raportissa erossa lingvistiikan historiasta ja keskitytään urheiluun...
Kello oli jo yli 16.00 kun saavuin hallille. Hikoilutti. Iho oli kananlihalla ja kelmeä kuin maksasairaalla. EBL ja Legendat olisivat juuri lopettaneet keskinäisen ottelunsa ja lopputulos paiskautuisi naamalleni kuin kuollut rotta syystuulessa. Vaikka oikestaan en edes tiennyt mitä jännitin. Olinhan lopulta autuaan tietämätön siitä mikä lopputulos olisi meille edullisin. No sieltä se sitten tuli. Niin kuin olin jo mielessäni arvaillutkin, Legendatoli vienyt pelin 2-0 ja seuraavana olisi meidän vuoro ottaa selvää heidän tasostaan. Voitolla passitettaisiin heidät vitoseen, muilla lopputulemilla peli jäisi edelleen auki
Legendat, oi Legendat. Täytyy tunnustaa, että edellisestä kohtaamisesta ei ole jäänyt mieleen juurikaan mitään. Voitettiin kai niukasti vai oliko se sittenkin tappiopeli. Eipä tuolla niin väliä. Uusista asetelmista lähdettiin taas liikkeelle kun tuomari hengitti pilliinsä.
5o sekunttia ehti tämä elintärkeä ottelu vanheta, ennen kuin Kurvisen pyssy ensimmäistä kertaa lämmitti vastustajan maaliverkkoa. Leijonat 1-0 johtoon. Toista maalia saatiin odotella erän loppupuolelle, jolloin ratkaisuvuorossa oli Mikko. Peli kulki kuin junan vessa (luukku auki ja kakat radalle), yksinkertaista, kurinalaista ja nöyrää. Vaihtopenkillä vallitsi Kamppailuleijonille täysin tuntematon tyyneys. Alitajuisesti jokainen taisi luottaa siihen, että kun pelataan asenteella ja niin kuin on etukäteen sovittu niin homma hoituu. Toisen erän merkkipaaluja olivat Mikan (reidellä) tekemä 3-0 osuma ja kapteenimme kaksi jäähyä, joiden aikana vastustajan selkäranka katkottiin lopullisesti. Ei takaiskuja. Kolmannessa erässä kapteeni pyyteli vielä jäähyjään anteeksi kahdella osumalla. Yleisesti ottaen maalinälkä pysyi aisoissa. Ei lähdetty tuudittautumaan turvallisuuden tunteeseen, höntyilyyn tai tehopistemetsästykseen puolustuksen kustannuksella. Ansaittu 5-0 voitto kovaa mutta aseetonta vastustajaa vastaan. Kaikilla mittareilla epätyypillinen peli leijonilla. Sitten tauko, kahvia ja pullaa.
Ihan suotta jännitin ja jätin evässämpylät syömättä. Vakiovastustajamme Hazards oli myös kovassa tikissä ja nälkäisenä kolmosdivarikarsintapaikan perässä. EBL kaatui saappaat jalassa ja meidän sarjapaikka varmistui jo ennen viimeistä ottelua.
Toisessa, siis "merkityksettömässä" ottelussamme oli vastassa loppukaudeksi voittojen tieltä ruususen uneen uivahtanut Wank. Huomasin muuten juuri, että kun toistaa kaksi kertaa wank niin kuulostaa ihan kuin Aku Ankka puhuisi Roope Sedälle. Kapteenin ohjenuora oli: "häviämään ei lähdetä, mutta pidetään hauskaa". Näin tehtiin. Selkeä 9-2 voitto sarjakakkosesta. Pakko se on myöntää ettei puolustusmoraali ollut enää ihan samalla tasolla kuin ensimmäisessä matsissa, mutta lopputulos kertoo karua kieltään, pelleilyksi ei tämäkään ottelu mennyt. Pakka pysyi puolustuspäässä kasassa paria nukahdusta lukuunottamatta ja pari viimeistä maalia päästiin jo nautiskelemaan punakonemaiseen klip klap tyyliin. Tarkemmin ei tämän ottelun tapahtumia liene tarvetta ruotia.
Joukkueen tinkimättömän taistelun jälkeen on vaikea nostaa ketään yksilöitä päätä pidemmiksi, mutta mainitaan nyt perinteeksi muodostuneeseen tapaan kuitenkin päivän pistemiehet. Mikolle tehot 3+2, Tommille 2+3. Ja syytä toki mainita myös maalivahdit, Nipalta ja Leolta loistoesitykset. Harvoin selvitään turnausta kahdella takaiskumaalilla. Jäähytilastojen päivittäminen on tällä kertaa helppoa, minuutteja kertyi vain kapteenin sarakkeeseen (muun muassa klassisesta kassikoukusta:)).
Eikä tämä riemu toki vielä tähän lopu. Kamppailuleijona pukee pelipaidan päälleen vielä ainakin ensi keskiviikon aluesarjamatsissa ja jos homma ihan nappiin menee niin mailan voi ripustaa narikkaan vasta 26.4 aluesarjan lopputurnauksen jälkeen. Perinteisesti kauden tapahtumat ruoditaan vielä perusteellisesti läpi legendaarisella kauden päättäjäisristeilyllä, mutta sen ajankohtaa ei faniryntäyksen pelossa uskaltane tässä ja nyt paljastaa. Voisihan tätä toki hehkuttaa pidempäänkin, mutta päätetään lähetys tähän ja palataan asiaan ensi vuonna NELOSDIVISIOONASSA.
#15